Luontoliikunnan hyödyntäminen opetuksessa

Abstract

Luontoliikunnalla on todistetusti monia kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevia vaikutuksia, jotka ulottuvat niin oppilaaseen, opettajaan kuin kansaterveyteen laajemminkin. Luontoliikunnan avulla voidaan saavuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä ja tavoitteita. Luontoliikunnalla voidaan lisätä lasten ekososiaalista sivistystä sekä kasvattaa heistä aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia. Koska luontosuhteen ja liikuntasuhteen muovautuminen on kriittisimmillään lapsuudessa, tulisi niitä tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin ollen opettajankoulutuksessa voitaisiin lisätä tietoutta luontoliikunnan hyödyntämisestä opetuksessa, jotta tulevat opettajat osaisivat tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia eri tavoin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa luontoliikunnan hyödyntämisestä opetuksessa. Näkökulmia luontoliikunnasta kerättiin kokemusasiantuntijalta. Lisäksi tutkittiin, oliko erään yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden luonto- ja liikuntasuhteet yhteydessä heidän aikomukseensa hyödyntää luontoliikuntaa opetuksessaan. Luokanopettajaopiskelijoilta selvitettiin myös, olivatko he saaneet tietoja ja ideoita opettajankoulutuksesta luontoliikuntaan liittyen. Tutkimus toteutettiin mixed methods -tutkimusmenetelmällä. Metodeina toimivat haastattelu ja kysely. Haastattelu toteutettiin asiantuntijahaastatteluna Zoom-etäyhteydellä. Asiantuntijana toimi Ulko-opet ry:n puheenjohtaja, joka hyödyntää luontoliikuntaa opetuksessaan. Kysely toteutettiin Webropol 3.0 -ohjelmistolla erään yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoille.

Asiantuntijahaastattelussa nousi monia luontoliikunnan hyötyjä esiin. Asiantuntija kertoi, että luontoliikunnalla on positiivinen yhteys hänen omaan jaksamiseensa työssä. Luontoliikunnassa oppilaiden liikunta-aktiivisuus lisääntyy ja liikuntaa tulee lähes huomaamatta. Luonnolla on myös henkistä hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Pari- ja ryhmätyöskentelyssä oppilaat sanoittavat oppimaansa enemmän kuin sisällä. Luonnossa ehtii myös keskustella oppilaiden kanssa enemmän, jolloin oppilaantuntemus lisääntyy.

Kyselyssä selvisi, että luokanopettajaopiskelijoiden (n=80) luontosuhde sekä liikuntasuhde oli yhteydessä aikomukseen opettaa luonnossa. Luonnon merkityksellisyys ja liikunnan merkityksellisyys eivät korreloineet keskenään. Itsearvioinneissaan 66 luokanopettajaopiskelijaa (82,5 %) oli sitä mieltä, että heidän luonto- ja liikuntasuhteensa on yhteydessä heidän aikeisiinsa hyödyntää luontoliikuntaa opetuksessa.

Luokanopettajaopiskelijoilta kysyttiin, kuinka paljon he olivat saaneet ideoita ja tietoja luontoliikunnan hyödyntämiseen opetuksessa yliopiston opintojaksoilta. Kaksi kolmasosaa (67,5 %) vastasi saaneensa ideoita vain vähän tai ei lainkaan. Jonkin verran tai paljon vastasi 32,5 prosenttia. Biologian, liikunnan ja kuvataiteen kurssit mainittiin eniten, kun luokanopettajaopiskelijoilta kysyttiin miltä kursseilta he olivat ideoita saaneet. Suunnistus, pelit ja leikit, luonnonmateriaalien hyödyntäminen, lajintunnistus sekä eheyttäminen olivat asioita, joista luokanopettajaopiskelijat muistivat saaneensa ideoita luontoliikuntaan liittyen. Muualta kuin opettajankoulutuksesta opiskelijat olivat saaneet yleisimmin (46,5 %) ideoita ja tietoja sosiaalisesta mediasta ja internetistä luontoliikuntaan liittyen. Toiseksi yleisimmin (26,8 %) vastattiin, etteivät he olleet saaneet muualta ideoita.