Varhaiskasvatuksen pedagogisen johtajuuden toteutuminen ja tukeminen : monimenetelmätutkimus päiväkodin johtajien ja johtajien työparien kokemuksista

Abstract

Varhaiskasvatuslain (540/2018, 31§) määräämä kelpoisuusvaatimus päiväkodin johtajan tehtävään muuttuu vuodesta 2030 alkaen. Yhdeksi kelpoisuusvaatimukseksi tulee kasvatustieteen maisterin tutkinto. Ennen tätä muutosta on tärkeää tarkastella varhaiskasvatuksen johtajuuden nykytilannetta. Tämän monimenetelmätutkimuksen aihe on varhaiskasvatuksen pedagogisen johtajuuden toteutuminen ja tukeminen. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata ja ymmärtää pedagogista johtajuutta päiväkodin johtajien ja johtajien työparien työhön kuuluvana ilmiönä. Johtajan työparilla tarkoitetaan varajohtajaa, apulaisjohtajaa tai muulla johtajan työparia kuvaavalla nimikkeellä työskentelevää henkilöä. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) toteuttamassa arvioinnissa tuli esille tarve kehittää johtajien työhönsä saamaa tukea. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työparin osuutta työyhteisön pedagogisen johtajuuden toteutumisessa ja työparin mahdollisuuksia toimia johtajan vertaistukena. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että varhaiskasvatuksen johtajuus on monitahoinen ilmiö, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista ja jakaa erilaisiin osiin. Pedagoginen johtajuus on kaikkiin varhaiskasvatuksen johtamisen osa-alueisiin liittyvä ilmiö. Tässä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen johtajuutta tarkasteltiin pedagogisen johtajuuden, pedagogiikan johtamisen, jaetun johtajuuden, hallinnollisen johtajuuden ja yhteisen johtajuuden näkökulmista. Monimenetelmätutkimus, jota kutsutaan myös mixed methods research -lähestymistavaksi, tarkoittaa kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän yhdistämistä. Tässä tutkimuksessa tutkimusmenetelmiä käytettiin rinnakkain tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä, joka pohjautui Fonsénin (2014) teoriaan pedagogisen johtajuuden osatekijöistä ja menetelmistä. Pedagogisen johtajuuden toteutumista selvitettiin kyselylomakkeella mielipideväittämien kautta. Kvantitatiivisella menetelmällä selvitettiin, minkälaisia kokemuksia johtajilla ja työpareilla on pedagogisen johtajuuden toteutumisesta omassa työssään. Lisäksi tilastoanalyyseillä selvitettiin, miten pedagogisen johtajuuden menetelmät toteutuvat ja minkälaisia yhteyksiä pedagogisen johtajuuden menetelmien välillä on johtajien ja työparien työssä. Kvalitatiivisen analyysimenetelmän avulla kartoitettiin työparin keinoja tukea johtajan pedagogista johtajuutta. Tulosten mukaan pedagoginen johtajuus on kiinteä osa sekä johtajien että työparien työtä, koska pedagoginen johtajuus toteutui osallistujien kokemusten mukaan työparien työssä lähes yhtä hyvin kuin johtajien työssä, joiltakin osin jopa yhtä hyvin. Näin ollen työparit voivat toimia johtajien vertaistukena johtamistyössä ja tukea johtajien pedagogista johtajuutta erilaisten toimintatapojen ja roolien kautta, esimerkiksi toimimalla linkkinä johtajan ja henkilöstön välillä tai jakamalla konkreettisia työtehtäviä. Tulosten mukaan johtajien ja työparien pedagogista johtajuutta voidaan kehittää Fonsénin (2014) pedagogisen johtajuuden menetelmien avulla. Osa pedagogisen johtajuuden menetelmistä on yhteydessä muihin pedagogisen johtajuuden menetelmiin siten, että lisäämällä kyseessä olevien menetelmien toteutumista muidenkin menetelmien toteutuminen lisääntyy. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää johtajan ja työparin välisen yhteistyön kehittämisessä ja koko työyhteisön pedagogiseen johtajuuteen liittyvän tietämyksen lisäämisessä.