”Jokaisen koululla työskentelevän aikuisen pitäisi osata toimia oikein auttaakseen lasta hätätilanteessa” : Alakoulun opettajien ensiapuosaaminen ja minäpystyvyys toimia ensiapua vaativissa tilanteissa
Sysimetsä, Laura (2023-05-05)
”Jokaisen koululla työskentelevän aikuisen pitäisi osata toimia oikein auttaakseen lasta hätätilanteessa” : Alakoulun opettajien ensiapuosaaminen ja minäpystyvyys toimia ensiapua vaativissa tilanteissa
(05.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050942219
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050942219
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin alakoulun opettajien ensiapuosaamista ja minäpystyvyyttä toimia ensiapua vaativissa tilanteissa. Näitä tarkasteltiin myös työkokemuksen näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena oli myös ensiapua vaativien tilanteiden esiintyvyys alakoulussa. Lisäksi tutkittiin, miten opettajat suhtautuvat alakoulun opettajien ensiapukoulutuksen tarpeeseen ja millaisista syistä opettajat pitävät ensiapukoulutusta tarpeellisena. Tässä tutkimuksessa ensiaputilanteet jaettiin kolmeen osa-alueeseen: hätäensiapua vaativat tilanteet, koulutapaturmat ja lasten pitkäaikaissairaudet. Jaon perusteena oli ensiapua vaativien tilanteiden monimuotoisuus ja erilaisuus, jolloin ensiaputilanteet olisi ollut liian laaja kokonaisuus.
Tutkimus toteutettiin pääosin kvantitatiivisena. Tutkimukseen osallistui 111 alakoulussa työskentelevää opettajaa. Sähköinen kyselylomake julkaistiin sosiaalisen median alustalla 2022–2023 vuodenvaihteessa. Lomake sisälsi kysymyksiä koskien ensiapuosaamista, ensiaputilanteiden esiintyvyyttä kouluissa sekä minäpystyvyyttä toimia ensiaputilanteissa. Minäpystyvyyttä mitattiin Likert-asteikollisilla väittämillä, jotka oli tätä tutkimusta varten sanoitettu uudelleen yleisestä General Self-Efficacy Scale -mittarista. Ensiapuosaamista koskevat kysymykset koottiin yleisten ensiapuohjeiden perusteella, ja osaamista mitattiin monivalintakysymyksillä. Määrällinen aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 29 -ohjelmassa Kruskall-Wallisin testillä sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella, ja laadullinen aineisto teemoiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten perusteella alakoulussa eniten sattuvia ensiapua vaativia tilanteita olivat haavat ja nenäverenvuodot. Muita tilanteita ei juurikaan alakoulussa kohdattu. Opettajien ensiapuosaaminen oli parasta koulutapaturmien hoidossa. Tilanteiden esiintyvyys oli samassa suhteessa osaamisen kanssa. Ylipäätään osaaminen oli kohtalaista, eikä suuria eroja osa-alueiden välillä ilmennyt. Myös minäpystyvyys toimia ensiapua vaativissa tilanteissa oli kohtalaista, ja minäpystyvyys ensiavun eri osa-alueilla oli kohtalaisessa positiivisessa yhteydessä saman osa-alueen osaamiseen. Alakoulun opettajat pitivät ensiapukoulutusta tärkeänä alakoulussa työskenteleville opettajille. Suurimpana syynä pidettiin sitä, että opettajat työskentelevät lasten kanssa koulussa, joka on työympäristönä monipuolinen.
Tutkimuksen tuloksia olisi hyvä hyödyntää mietittäessä opettajien ensiapukoulutusta ja sen mahdollisia painotuksia koskien eri ensiaputilanteita. Lisäksi tutkimustulosten perusteella voidaan tuoda opettajille ja päättäjille tietoisuutta ensiapukoulutuksen tärkeydestä koulussa työskenteleville. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensiapuosaamista teoriatasolla. Ensiaputilanteissa oikeaoppinen toiminta pohjautuu kuitenkin myös konkreettisiin taitoihin. Jatkossa olisi tärkeää tutkia opettajien ensiapuosaamista myös taitojen suhteen simulaatioissa ja harjoituksissa.
Tutkimus toteutettiin pääosin kvantitatiivisena. Tutkimukseen osallistui 111 alakoulussa työskentelevää opettajaa. Sähköinen kyselylomake julkaistiin sosiaalisen median alustalla 2022–2023 vuodenvaihteessa. Lomake sisälsi kysymyksiä koskien ensiapuosaamista, ensiaputilanteiden esiintyvyyttä kouluissa sekä minäpystyvyyttä toimia ensiaputilanteissa. Minäpystyvyyttä mitattiin Likert-asteikollisilla väittämillä, jotka oli tätä tutkimusta varten sanoitettu uudelleen yleisestä General Self-Efficacy Scale -mittarista. Ensiapuosaamista koskevat kysymykset koottiin yleisten ensiapuohjeiden perusteella, ja osaamista mitattiin monivalintakysymyksillä. Määrällinen aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 29 -ohjelmassa Kruskall-Wallisin testillä sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella, ja laadullinen aineisto teemoiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten perusteella alakoulussa eniten sattuvia ensiapua vaativia tilanteita olivat haavat ja nenäverenvuodot. Muita tilanteita ei juurikaan alakoulussa kohdattu. Opettajien ensiapuosaaminen oli parasta koulutapaturmien hoidossa. Tilanteiden esiintyvyys oli samassa suhteessa osaamisen kanssa. Ylipäätään osaaminen oli kohtalaista, eikä suuria eroja osa-alueiden välillä ilmennyt. Myös minäpystyvyys toimia ensiapua vaativissa tilanteissa oli kohtalaista, ja minäpystyvyys ensiavun eri osa-alueilla oli kohtalaisessa positiivisessa yhteydessä saman osa-alueen osaamiseen. Alakoulun opettajat pitivät ensiapukoulutusta tärkeänä alakoulussa työskenteleville opettajille. Suurimpana syynä pidettiin sitä, että opettajat työskentelevät lasten kanssa koulussa, joka on työympäristönä monipuolinen.
Tutkimuksen tuloksia olisi hyvä hyödyntää mietittäessä opettajien ensiapukoulutusta ja sen mahdollisia painotuksia koskien eri ensiaputilanteita. Lisäksi tutkimustulosten perusteella voidaan tuoda opettajille ja päättäjille tietoisuutta ensiapukoulutuksen tärkeydestä koulussa työskenteleville. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensiapuosaamista teoriatasolla. Ensiaputilanteissa oikeaoppinen toiminta pohjautuu kuitenkin myös konkreettisiin taitoihin. Jatkossa olisi tärkeää tutkia opettajien ensiapuosaamista myös taitojen suhteen simulaatioissa ja harjoituksissa.