Testamentin muotovaatimukset ja niiden tulkinta
Nogina, Josefina (2023-05-09)
Testamentin muotovaatimukset ja niiden tulkinta
(09.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043236
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043236
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee testamentille laissa määrättyjä, usein ankariksi luonnehdittuja, muotovaatimuksia sekä niiden soveltamista ja tulkintaa Suomen oikeudessa. Tarkastelun kohteena ovat niin yksittäiset perintökaaren asettamat muotovaatimukset kuin myös oikeusjärjestyksemme yleinen linja sekä suhtautuminen testamentin muotovaatimusten oikeudelliseen merkitykseen muoto-opin muodossa.
Tutkielman päämääränä on selvittää, mitkä ovat oikeuden asettamat vaatimukset testamentin muodolle, miksi sitä koskeva sääntely on niin tarkkaan, sekä millä tavalla muotosäännöksiä on tulkittu käytännössä. Testamentin muodon tutkimisessa otetaan huomioon niin perintökaaren 10:1:n mukaiset varsinaiset muotovaatimukset kuin myös 10:3:n sääntelemän hätätilatestamentin muotoa koskevat muotovaatimukset. Erityistä huomiota kiinnitetään myös perintökaaren 10:2:n sääntelemän todistuslauselman tehtävään ja arvoon testamenttioikeudessa, sekä kahteen vastakkaisina pidettyyn muoto-oppiin: muotovirheoppiin ja Lahtisen 1950-luvulla edustamaan muoto-funktio-oppiin.
Aihetta käsitellään hyödyntämällä perintökaaren 10 luvun muotosäännösten analyysissaan oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää. Lisäksi tutkielma avartaa lukijan katsetta ja tarkentaa Suomen oikeuden suhtautumista muotoon oikeusvertailun keinoin, vertailemalla suomalaista käytäntöä Australian oikeuden suhtautumiseen testamentin muotovaatimuksiin.
Toteutetun tutkimuksen perusteella muotovaatimukset jakautuvat kirjallisen muodon vaatimukseen sekä testamentin todistajien koskeviin muotovaatimuksiin, joiden toteutumatta jääminen liitetään vahvasti oikeustoimen pätemättömyysseuraukseen. Tulkinnan ankaruuden sekä joustamattomuuden syyksi havaitaan erityisesti pyrkimys varmistaa oikeusvarmuuden sekä ennakoitavuuden toteutuminen. Toisaalta oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden tutkimus tekee selväksi, että jopa ankaraksi tulkitussa käytännössä tuomioistuimet tarkastelevat tapauksia tapauskohtaisesti ja pyrkivät välttämään täysin epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Tästä huolimatta oikeuskäytäntö ei jätä epäilystä siitä, että testamentin tekijän tulee suhtautua muotovaatimusten noudattamiseen vakavasti, mikäli testamentin toteutuminen halutaan suojata mahdollisilta muotoon kohdistuvilta moitekanteilta.
Tutkielman päämääränä on selvittää, mitkä ovat oikeuden asettamat vaatimukset testamentin muodolle, miksi sitä koskeva sääntely on niin tarkkaan, sekä millä tavalla muotosäännöksiä on tulkittu käytännössä. Testamentin muodon tutkimisessa otetaan huomioon niin perintökaaren 10:1:n mukaiset varsinaiset muotovaatimukset kuin myös 10:3:n sääntelemän hätätilatestamentin muotoa koskevat muotovaatimukset. Erityistä huomiota kiinnitetään myös perintökaaren 10:2:n sääntelemän todistuslauselman tehtävään ja arvoon testamenttioikeudessa, sekä kahteen vastakkaisina pidettyyn muoto-oppiin: muotovirheoppiin ja Lahtisen 1950-luvulla edustamaan muoto-funktio-oppiin.
Aihetta käsitellään hyödyntämällä perintökaaren 10 luvun muotosäännösten analyysissaan oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää. Lisäksi tutkielma avartaa lukijan katsetta ja tarkentaa Suomen oikeuden suhtautumista muotoon oikeusvertailun keinoin, vertailemalla suomalaista käytäntöä Australian oikeuden suhtautumiseen testamentin muotovaatimuksiin.
Toteutetun tutkimuksen perusteella muotovaatimukset jakautuvat kirjallisen muodon vaatimukseen sekä testamentin todistajien koskeviin muotovaatimuksiin, joiden toteutumatta jääminen liitetään vahvasti oikeustoimen pätemättömyysseuraukseen. Tulkinnan ankaruuden sekä joustamattomuuden syyksi havaitaan erityisesti pyrkimys varmistaa oikeusvarmuuden sekä ennakoitavuuden toteutuminen. Toisaalta oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden tutkimus tekee selväksi, että jopa ankaraksi tulkitussa käytännössä tuomioistuimet tarkastelevat tapauksia tapauskohtaisesti ja pyrkivät välttämään täysin epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Tästä huolimatta oikeuskäytäntö ei jätä epäilystä siitä, että testamentin tekijän tulee suhtautua muotovaatimusten noudattamiseen vakavasti, mikäli testamentin toteutuminen halutaan suojata mahdollisilta muotoon kohdistuvilta moitekanteilta.