Julkiset hankinnat ja äärimmäinen kiire
Karhumaa, Ulla (2023-04-17)
Julkiset hankinnat ja äärimmäinen kiire
(17.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245859
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245859
Tiivistelmä
Tutkielman keskiössä on äärimmäisessä kiireessä tehtävien julkisten hankintojen sääntely. Yksi hankintalain mahdollistama poikkeus julkisten hankintojen kilpailuttamisen pääsäännöstä on suorahankinta hankintayksiköstä riippumattoman ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen perusteella.
Tutkielma on lainopillinen. Tarkastelun kohteena on voimassa oleva oikeus, jota pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan. Tavoitteena on esittää selkeä jäsennys siitä, miten kiiretilanteissa voidaan tehdä julkisia hankintoja ja milloin hankintayksikkö voi käyttää suorahankintaa. Tutkielmassa esitellään, mitä muita ensisijaisia keinoja hankintayksiköllä on käytettävissä kiiretilanteessa. Lisäksi perehdytään siihen, miten viime vuosien kriisit ovat muokanneet kiireeseen perustuvan suorahankintasäännön tulkintaa. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten hankintalain periaatteet: tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden ja suhteellisuuden vaatimukset toteutuvat äärimmäisessä kiireessä tehdyissä suorahankinnoissa sekä millainen on tutkimuksen kohteena olevan lain kohdan resilienssi. Lisäksi tutkielmalla on vahva de lege ferenda -ulottuvuus, etsien kehityskohteita sille, miten lainsäädäntöä ja hankintakäytäntöjä tulisi muokata tulevia kiiretilanteita varten.
Lähteinä sääntelyn taustalla ovat hankintadirektiivi ja hankintalaki sekä unionin tuomioistuimen, korkeimman hallinto-oikeuden ja markkinaoikeuden ratkaisut, jotka muodostavat tulkinnan perustan. Tärkeää uutta tietoa ja tulkintaa tutkielmaan saadaan viimeaikaisista kansainvälisistä artikkeleista, joiden painopiste on covid-19-pandemian aikaisten hankintojen analysoinnissa sekä EU:n elinten kriisien seurauksena julkaisemista julkisiin hankintoihin liittyvistä päätelmistä ja tiedonannoista.
Ensisijaisina keinoina kiireellisissä julkisissa hankinnoissa tulisi tarkastaa olemassa olevien sopimusten sopimusehdot, käyttää hankintalain mahdollistamia sopimusmuutoksia tai soveltaa hankintamenettelyssä lyhennettyjä määräaikoja. Suorahankinta on poikkeus, jonka soveltamista on tulkittava suppeasti. Äärimmäisen kiireen perusteella suorahankinta voidaan tehdä vain, jos kiireen aiheuttama tapahtuma on ennalta-arvaamaton, kiire ei ole hankintayksikön aiheuttama, hankinta on välttämätön ja ratkaisu on vain väliaikainen. Kiireen aiheuttaman tapahtuman ja kiireen välillä tulee olla myös syy-yhteys.
Etenkin covid-19-pandemian aikana tulkinta äärimmäisen kiireen perusteella tehtävien suorahankintojen sääntöjen soveltamisesta on ainakin osassa jäsenvaltioita muuttunut ja käytännöt jäsenvaltioiden välillä hajaantuneet. Etenkin avoimuusperiaate on kärsinyt suorahankinnoissa ja avoimuutta on rajoitettu osin enemmän kuin on ollut välttämätöntä. Lain kohdan resilienssiä voidaan parantaa usein eri keinoin. Säännöksen soveltamisalaa voidaan tarkentaa hankintadirektiivissä ja
hankintalaissa. Jälki-ilmoituksen julkaisematta jättämisestä voidaan tehdä rangaistavaa. Hankintojen datahuone tai muu sähköinen alusta parantaisi myös suorahankintojen läpinäkyvyyttä. Hankintayksiköiden yhteistyöhön sekä julkisten ostajien ammattitaitoon ja resursseihin tulisi panostaa. Kiireellisiin hankintoihin ennalta varautuminen on keskeistä. Hankintaketjut tulisi tunnistaa ja harkita ennalta tarkastettujen toimittajalistojen käyttöön ottamista.
Tutkielma on lainopillinen. Tarkastelun kohteena on voimassa oleva oikeus, jota pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan. Tavoitteena on esittää selkeä jäsennys siitä, miten kiiretilanteissa voidaan tehdä julkisia hankintoja ja milloin hankintayksikkö voi käyttää suorahankintaa. Tutkielmassa esitellään, mitä muita ensisijaisia keinoja hankintayksiköllä on käytettävissä kiiretilanteessa. Lisäksi perehdytään siihen, miten viime vuosien kriisit ovat muokanneet kiireeseen perustuvan suorahankintasäännön tulkintaa. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten hankintalain periaatteet: tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden ja suhteellisuuden vaatimukset toteutuvat äärimmäisessä kiireessä tehdyissä suorahankinnoissa sekä millainen on tutkimuksen kohteena olevan lain kohdan resilienssi. Lisäksi tutkielmalla on vahva de lege ferenda -ulottuvuus, etsien kehityskohteita sille, miten lainsäädäntöä ja hankintakäytäntöjä tulisi muokata tulevia kiiretilanteita varten.
Lähteinä sääntelyn taustalla ovat hankintadirektiivi ja hankintalaki sekä unionin tuomioistuimen, korkeimman hallinto-oikeuden ja markkinaoikeuden ratkaisut, jotka muodostavat tulkinnan perustan. Tärkeää uutta tietoa ja tulkintaa tutkielmaan saadaan viimeaikaisista kansainvälisistä artikkeleista, joiden painopiste on covid-19-pandemian aikaisten hankintojen analysoinnissa sekä EU:n elinten kriisien seurauksena julkaisemista julkisiin hankintoihin liittyvistä päätelmistä ja tiedonannoista.
Ensisijaisina keinoina kiireellisissä julkisissa hankinnoissa tulisi tarkastaa olemassa olevien sopimusten sopimusehdot, käyttää hankintalain mahdollistamia sopimusmuutoksia tai soveltaa hankintamenettelyssä lyhennettyjä määräaikoja. Suorahankinta on poikkeus, jonka soveltamista on tulkittava suppeasti. Äärimmäisen kiireen perusteella suorahankinta voidaan tehdä vain, jos kiireen aiheuttama tapahtuma on ennalta-arvaamaton, kiire ei ole hankintayksikön aiheuttama, hankinta on välttämätön ja ratkaisu on vain väliaikainen. Kiireen aiheuttaman tapahtuman ja kiireen välillä tulee olla myös syy-yhteys.
Etenkin covid-19-pandemian aikana tulkinta äärimmäisen kiireen perusteella tehtävien suorahankintojen sääntöjen soveltamisesta on ainakin osassa jäsenvaltioita muuttunut ja käytännöt jäsenvaltioiden välillä hajaantuneet. Etenkin avoimuusperiaate on kärsinyt suorahankinnoissa ja avoimuutta on rajoitettu osin enemmän kuin on ollut välttämätöntä. Lain kohdan resilienssiä voidaan parantaa usein eri keinoin. Säännöksen soveltamisalaa voidaan tarkentaa hankintadirektiivissä ja
hankintalaissa. Jälki-ilmoituksen julkaisematta jättämisestä voidaan tehdä rangaistavaa. Hankintojen datahuone tai muu sähköinen alusta parantaisi myös suorahankintojen läpinäkyvyyttä. Hankintayksiköiden yhteistyöhön sekä julkisten ostajien ammattitaitoon ja resursseihin tulisi panostaa. Kiireellisiin hankintoihin ennalta varautuminen on keskeistä. Hankintaketjut tulisi tunnistaa ja harkita ennalta tarkastettujen toimittajalistojen käyttöön ottamista.