Lisääntyneen etätyön vaikutus henkilöstön kokemaan sosiaalisen hyvinvointiin työpaikalla

Abstract

Koronapandemian myötä yleistynyt etätyö on nostanut esille huolen työyhteisöjen sosiaalisten suhteiden heikkenemisestä, ja työantajien onkin syytä pyrkiä ymmärtämään, millaisia vaikutuksia etätyöllä voi olla omassa työyhteisössä sosiaalisista aspekteista tarkasteltuna. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten pandemian aikainen etätyöhön siirtyminen on vaikuttanut henkilöstön kokemaan sosiaaliseen hyvinvointiin talous- ja henkilöstöhallintoalalla toimivassa kohdeorganisaatiossa. Tässä tutkimuksessa sosiaalinen hyvinvointi nähdään sosiaalisesta pääomasta, sosiaalisesta tuesta ja yhteisöllisyydestä muodostuvana ilmiönä. Tavoitteena on kartoittaa, onko henkilöstön kokema sosiaalinen hyvinvointi heikentynyt tai vahvistunut, onko etätöihin siirtyminen vaikuttanut eri tavoin sosiaalisen hyvinvoinnin kolmeen osa-alueeseen, ja onko etänä tehdyn työn määrällä mahdollisesti ollut vaikutusta näihin kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aiempaan kirjallisuuteen perustuen muodostettiin sosiaalista pääomaa, sosiaalista tukea ja yhteisöllisyyttä sekä niiden osa-alueita mittaava strukturoitu kysely, jota jaettiin toimeksiantajaorganisaation intranetissä. SPSS-tilastoohjelmassa analysoitavia vastauksia saatiin 104 kappaletta. Tuloksia analysoitiin koko vastaajajoukon tasolla, minkä lisäksi tarkasteltiin eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia kahden ryhmän, lähityötä suosivien ja etätyötä suosivien, välillä. Tulosten perusteella laajempaan etätyöhön siirtyminen koronapandemian myötä ei ole juurikaan vaikuttanut henkilöstön sosiaalisen hyvinvoinnin kokemuksiin, ja kokemukset sekä sosiaalisesta pääomasta, sosiaalisesta tuesta että yhteisöllisyydestä ovat pysyneet pitkälti ennallaan. Muihin osa-alueisiin verrattuna yhteisöllisyyden kokemuksissa oli otoksessa havaittavissa mahdollista vahvistumista, mutta vahvistuminen ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Kahden ryhmän vertailussa lähityötä suosivien keskuudessa sosiaalisen hyvinvoinnin kokemusten heikkenemisen havaittiin olleen mahdollisesti yleisempää, ja tätä eroa selittivät etenkin kokemuserot sosiaalisen pääoman ja sosiaalisen tuen suhteen. Vertailtavien ryhmien välillä mahdollisesti tilastollisesti merkitseviksi osoittautuivat kuitenkin ainoastaan kokemuserot sosiaalisen tuen osalta. Vaikka huoli etätyön negatiivisista vaikutuksista sosiaaliseen hyvinvointiin on noussut esiin koronapandemian alkamisen myötä, voi tasapainoilu sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja työyhteisöstä fyysisesti etäännyttävän työskentelytavan välillä olla mahdollista. Vaikka osalle etätyö voi olla sosiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä, ei hyvinvoinnin heikkeneminen ole välttämättä väistämätöntä. Avainasemassa haittojen ehkäisyssä on digitaalisen kommunikaation kehittäminen, jonka avulla voidaan mahdollista tarvittava sosiaalinen läheisyys fyysisestä etäisyydestä huolimatta. Laajenevan etätyön aikakaudella työnantajien ei kuitenkaan kannata unohtaa myöskään lähityön kehittämistä. Työnantajien onkin syytä kiinnittää huomiota myös niihin käytäntöihin, joiden avulla nykyään mahdollisesti vähemmistöön kuuluvien lähityöskentelijöiden sosiaalista hyvinvointia tuetaan, ja joiden avulla sekä etä- että lähityöskentelystä pitävien sosiaaliset tarpeet huomioidaan.