Hyvitys ja vahingonkorvaus tekijänoikeuden loukkauksesta – erityisesti preventioargumentin vaikutuksesta korvausharkintaan

Abstract

Tutkielman aiheena on tekijänoikeuden loukkauksista tuomittavat korvaukset. Tekijänoikeudella suojattujen teosten luvattomasta hyväksikäytöstä on tullut digitaalisen toimintaympäristön kehittyessä yhä helpompaa, minkä takia mahdollisuudet tekijänoikeuksien loukkauksille ovat lisääntyneet. Korvausvastuu on keskeinen osa tekijänoikeuden seuraamusjärjestelmää, mutta siihen liittyy lukuisia käytännön ongelmia. Tuomittujen korvausten määrän oikeasuhtaisuus on muun muassa herättänyt runsaasti keskustelua.

Tarkastelun kohteena on Suomen tekijänoikeuslain (404/1961) 57 §:n muodostama korvausjärjestelmä, joka koostuu kahdesta osasta: hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Vahingonkorvauksen määrän laskemisen periaatteita immateriaalioikeuksien loukkauksissa on pyritty yhdenmukaistamaan Euroopan unionin (EU) tasoisella sääntelyllä, jota tutkielmassa tarkastellaan kansallisten korvaussäännösten lisäksi.

Kansallisen ja EU:n lainsäädännön sekä lainvalmisteluaineiston ohella keskeisenä lähdeaineistona tutkielmassa hyödynnetään eriaikaista oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Metodiltaan tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielmassa käytetään sekä teoreettista että käytännöllistä lainoppia vallitsevan oikeustilan tulkintaan ja systematisointiin.

Tutkielman tavoitteena on selvittää tekijänoikeuden loukkauksiin soveltuvien korvaussäännösten sisältöä korvausten määrän näkökulmasta, selkeyttää säännösten sisäistä systematiikkaa sekä havainnollistaa korvausharkinnassa ilmeneviä ongelmia. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millainen asema preventiolla eli pyrkimyksellä ennaltaehkäistä tulevia oikeudenloukkauksia on korvausharkinnassa. Tekijänoikeudessa vallitsevia periaatteita peilataan tutkielmassa vahingonkorvausoikeuden yleisiin oppeihin.

Tutkielmassa todetaan, että haasteita korvausten määräämisessä aiheuttaa etenkin loukkauksen aiheuttaman todellisen vahingon mallintaminen, joka on olemassa olevilla työkaluilla lähes mahdotonta. Lisäksi lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä on asetettu tulkinnanvaraisia ja osin ristiriidassa olevia vaatimuksia vahingonkorvauksen määrän arvioimisessa huomioitavista seikoista. Prevention asema tekijänoikeudessa on selvästi korostunut tuomioistuinten argumentaatiossa, mikä todennäköisesti johtuu edellä mainituista ongelmista. Täysin selvää ei kuitenkaan ole se, missä määrin preventiiviset näkökohdat ovat vaikuttaneet – tai saisivat vaikuttaa – tuomittavan korvauksen määrään. Tutkielmassa esitetään, että vahingonkorvausta koskevat haasteet ovat johtaneet siihen, että kansallisessa oikeuskäytännössä tekijänoikeuslain mukainen hyvitys, joka tosiasiassa on lähentynyt vahingonkorvauksen kanssa, on saanut korvausharkinnassa huomattavasti keskeisemmän aseman.