Maakunnan omaleimaisuus Etelä-Pohjanmaan kulttuurimatkailussa : Alueellisen identiteetin ja imagon välisen ristiriidan vaikutukset kulttuuriperinnön tuotteistamisessa
Rannanjärvi, Rauni (2023-04-27)
Maakunnan omaleimaisuus Etelä-Pohjanmaan kulttuurimatkailussa : Alueellisen identiteetin ja imagon välisen ristiriidan vaikutukset kulttuuriperinnön tuotteistamisessa
Rannanjärvi, Rauni
(27.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051945311
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051945311
Tiivistelmä
Omaleimainen kulttuuriperintö kasvattaa kiinnostustaan matkailijoiden keskuudessa. Tämän
seurauksena alueen ajallisesta kerrostuneisuudesta ja kulttuuriympäristön erityispiirteistä voi
muodostua merkittäviä aluekehittämisen kilpailutekijöitä. Tästä huolimatta aitoon ja
omaleimaiseen kulttuuriperintöön keskittyvä matkailu on jäänyt Etelä-Pohjanmaalla
vähäiselle huomiolle, ja tunnetut matkailukohteet rajoittuvat valtaosin ostoskeskuksiin ja
perheaktiviteettikohteisiin. Eteläpohjalaisen identiteetin ja imagon välillä ilmenee
ristiriitaisuutta, joka on herättänyt painetta niiden väliselle uudelleenmäärittelylle.
Tässä pro-gradu -tutkielmassa tarkastelen tämän ristiriitaisuuden vaikutuksia alueen
omaleimaisen kulttuuriperinnön hyödyntämiseen ja ilmenemiseen maakunnan
kulttuurimatkailussa. Keskiössä on se, miten omaleimainen kulttuuriperintö on huomioitu
maakunnan matkailustrategioiden tahtotiloissa ja suuntaviivoissa, millaisia
eteläpohjalaisuuden teemoja kulttuurimatkailuyrityksissä hyödynnetään ja vältellään ja miten
alueen omaleimainen kulttuuriperintö näkyy matkaa suunnittelevalle maakunnan
matkailumarkkinoinnissa ja -tarjonnassa.
Tutkimusaineisto koostuu maakunnan matkailustrategioista, kulttuurimatkailuyritysten
kotisivuista ja sosiaalisen median kanavista, verkko- ja uutisartikkeleista, maakunnan
matkailun markkinointiorganisaation ja kuntien matkailumarkkinoinnin verkkosivuista sekä
alan asiantuntijan yksilöhaastattelusta. Tutkimusmetodini on kvalitatiivinen tapaustutkimus,
ja aineiston analyysia toteutan lähiluvun muodossa.
Keskeisenä havaintona tutkimuksessa nousi esiin se, että eteläpohjalaisuutta tuotteistetaan
suhteessa muuhun kulttuuri- ja matkailutarjontaan niukasti. Taakkoina koetut, kliseisinä ja
vaikeina pidetyt kulttuuriperintöön kytkeytyvät tapahtumat ja mielikuvat halutaan sysätä
tuotteistamisessa herkästi syrjään, ja sen sijaan eteläpohjalaisuutta korostetaan valtaosin
positiivisesta näkökulmasta ja helposti lähestyttävin keinoin. Näin ollen eteläpohjalaisuuden
teemoja hyödynnetään rajallisesti ja maakunnan matkailu vaikuttaa tasapäiseltä.
Yritykset, jotka selkeästi hyödyntävät alueen omaleimaista kulttuuriperintöä, eivät ole
maakunnan matkailumarkkinoinnissa ja -tarjonnassa riittävän näkyvissä. Niiltä puuttuu selkeä
teemallinen yhteisnäkyvyys, jonka kautta erilaiset ryhmämatkat, tapahtumat, tuotteet ja
palvelut olisivat matkaa suunnittelevalle selkeämmin saavutettavissa. Tämän seurauksena
alueellinen identiteetti jää herkästi matkailijan näkökulmasta erottautumattoman imagon
varjoon. Toimijoiden eriävät mielipiteet siitä, miten eteläpohjalaisuutta tulisi hyödyntää,
vaikuttavat mahdollisesti osaltaan yhteistyön ja verkostoitumisen heikkoon toteutumiseen
sekä markkinointiin.
Tutkimusaiheen taustalta löytyvät haasteet ovat moninaiset. Tarpeellista olisi kerätä
esimerkiksi eteläpohjalaisuutta hyödyntävien toimijoiden ajatuksia alueellisen identiteetin ja
imagon välisestä ristiriitaisuudesta. Tietoja voisi käyttää apuna alueen omaleimaisuutta
hyödyntävän kulttuurimatkailun edistämisessä ja sen näkyvämmäksi tuomisessa.
seurauksena alueen ajallisesta kerrostuneisuudesta ja kulttuuriympäristön erityispiirteistä voi
muodostua merkittäviä aluekehittämisen kilpailutekijöitä. Tästä huolimatta aitoon ja
omaleimaiseen kulttuuriperintöön keskittyvä matkailu on jäänyt Etelä-Pohjanmaalla
vähäiselle huomiolle, ja tunnetut matkailukohteet rajoittuvat valtaosin ostoskeskuksiin ja
perheaktiviteettikohteisiin. Eteläpohjalaisen identiteetin ja imagon välillä ilmenee
ristiriitaisuutta, joka on herättänyt painetta niiden väliselle uudelleenmäärittelylle.
Tässä pro-gradu -tutkielmassa tarkastelen tämän ristiriitaisuuden vaikutuksia alueen
omaleimaisen kulttuuriperinnön hyödyntämiseen ja ilmenemiseen maakunnan
kulttuurimatkailussa. Keskiössä on se, miten omaleimainen kulttuuriperintö on huomioitu
maakunnan matkailustrategioiden tahtotiloissa ja suuntaviivoissa, millaisia
eteläpohjalaisuuden teemoja kulttuurimatkailuyrityksissä hyödynnetään ja vältellään ja miten
alueen omaleimainen kulttuuriperintö näkyy matkaa suunnittelevalle maakunnan
matkailumarkkinoinnissa ja -tarjonnassa.
Tutkimusaineisto koostuu maakunnan matkailustrategioista, kulttuurimatkailuyritysten
kotisivuista ja sosiaalisen median kanavista, verkko- ja uutisartikkeleista, maakunnan
matkailun markkinointiorganisaation ja kuntien matkailumarkkinoinnin verkkosivuista sekä
alan asiantuntijan yksilöhaastattelusta. Tutkimusmetodini on kvalitatiivinen tapaustutkimus,
ja aineiston analyysia toteutan lähiluvun muodossa.
Keskeisenä havaintona tutkimuksessa nousi esiin se, että eteläpohjalaisuutta tuotteistetaan
suhteessa muuhun kulttuuri- ja matkailutarjontaan niukasti. Taakkoina koetut, kliseisinä ja
vaikeina pidetyt kulttuuriperintöön kytkeytyvät tapahtumat ja mielikuvat halutaan sysätä
tuotteistamisessa herkästi syrjään, ja sen sijaan eteläpohjalaisuutta korostetaan valtaosin
positiivisesta näkökulmasta ja helposti lähestyttävin keinoin. Näin ollen eteläpohjalaisuuden
teemoja hyödynnetään rajallisesti ja maakunnan matkailu vaikuttaa tasapäiseltä.
Yritykset, jotka selkeästi hyödyntävät alueen omaleimaista kulttuuriperintöä, eivät ole
maakunnan matkailumarkkinoinnissa ja -tarjonnassa riittävän näkyvissä. Niiltä puuttuu selkeä
teemallinen yhteisnäkyvyys, jonka kautta erilaiset ryhmämatkat, tapahtumat, tuotteet ja
palvelut olisivat matkaa suunnittelevalle selkeämmin saavutettavissa. Tämän seurauksena
alueellinen identiteetti jää herkästi matkailijan näkökulmasta erottautumattoman imagon
varjoon. Toimijoiden eriävät mielipiteet siitä, miten eteläpohjalaisuutta tulisi hyödyntää,
vaikuttavat mahdollisesti osaltaan yhteistyön ja verkostoitumisen heikkoon toteutumiseen
sekä markkinointiin.
Tutkimusaiheen taustalta löytyvät haasteet ovat moninaiset. Tarpeellista olisi kerätä
esimerkiksi eteläpohjalaisuutta hyödyntävien toimijoiden ajatuksia alueellisen identiteetin ja
imagon välisestä ristiriitaisuudesta. Tietoja voisi käyttää apuna alueen omaleimaisuutta
hyödyntävän kulttuurimatkailun edistämisessä ja sen näkyvämmäksi tuomisessa.