Capra vastaan maailma : Toisen maailmansodan osapuolien kuvaukset yhdysvaltalaisessa dokumenttisarjassa Why We Fight
Lenkkeri, Henrik (2023-05-15)
Capra vastaan maailma : Toisen maailmansodan osapuolien kuvaukset yhdysvaltalaisessa dokumenttisarjassa Why We Fight
(15.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245976
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245976
Tiivistelmä
Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee yhdysvaltalaista sotapropagandaa toisen maailmansodan ajalta. Vuosien 1942 ja 1945 välisenä aikana elokuvaohjaaja Frank Capra tuotti Yhdysvaltojen hallinnon kanssa yhteistyössä seitsemänosaisen sotadokumenttisarjan Why We Fight, joka käsitteli toisen maailmansodan tapahtumia ja osapuolia maailman eri puolilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisina sodan liittolaiset ja viholliset esitetään sarjassa ja miksi ne ovat esitetty sellaisina, kuin ovat. Tarkasteluun kuuluu olennaisesti myös sarjan esittämä maailmankuva, jonka varaan sodan osapuolien kuvaukset rakentuvat. Keskeiseen asemaan nousevat konkreettiset kuvaukset ja niiden tehokeinot sekä näihin valintoihin vaikuttaneet tekijät elokuvan sisällön ulkopuolella.
Tutkielmassa sodan osapuolien kuvauksia tarkastellaan muun muassa liittolais- ja vihollisvaltioiden siviilien ja sotilaiden, heihin liitettyjen ominaisuuksien sekä vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän esitysten kautta. Tarkastelussa hyödynnetään elokuvateoreetikko Siegfried Kracauerin audiovisuaalisen materiaalin erittelyyn tarkoitettua menetelmää, jonka avulla on mahdollista tutkia yksityiskohtaisesti kohtauksissa esiintyvää visuaalisuutta, äänimaailmaa ja musiikkia sekä näiden välisiä vuorovaikutussuhteita valmistajien viestin välittämisessä.
Liittolaiskuvia rakentaessaan sarja hyödyntää teemoja, jotka perustuvat amerikkalaisiin ydinarvoihin. Keskiöön nousee tavallisen kansan päättäväinen vastarinta ylivoimaista vihollista vastaan, jossa demokraattiset arvot yksilöiden vapauksista ja yhtenäisyydestä ovat ratkaisevassa asemassa taistelutilanteiden muutoksissa. Viholliskuvat muodostavat täyden peilikuvan demokraattiselle maailmalle dystooppisilla kuvauksillaan sodankäynnistä ja arjesta totalitaristisissa järjestelmissä. Kuvauksissa hyödynnetään aikalaistermejä ja -käsityksiä, jotka luovat vihollisjärjestelmistä ja -kansalaisista ominaisuuksiltaan vieroksuttavia.
Sarjan osapuolien kuvaukset heijastavat Yhdysvaltojen näkemyksiä sodan jälkeisestä demokraattisesta maailmanjärjestyksestä. Liittolais- ja viholliskuvissa piilee tärkeä merkitys tämän arvomaailman levittämisessä, koska niiden kautta sarjassa tehdään katsaus siihen, miksi demokratiaa on kannattavaa edistää ja suojella maailmanlaajuisesti. Samalla viholliskuvat esittävät, miten demokratialle vaihtoehtoiset hallintojärjestelmät eivät voi tarjota samantasoista inhimillistä elämänlaatua. Kuvaukset osoittavat yhteyden liberaaliin amerikkalaiseen demokratiaa kannattavaan arvomaailmaan, jota toisen maailmansodan aikainen Rooseveltin hallinto pyrki edistämään aktiivisesti eri tavoin, tässä tapauksessa dokumenttisarjan kautta.
Tutkielmassa sodan osapuolien kuvauksia tarkastellaan muun muassa liittolais- ja vihollisvaltioiden siviilien ja sotilaiden, heihin liitettyjen ominaisuuksien sekä vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän esitysten kautta. Tarkastelussa hyödynnetään elokuvateoreetikko Siegfried Kracauerin audiovisuaalisen materiaalin erittelyyn tarkoitettua menetelmää, jonka avulla on mahdollista tutkia yksityiskohtaisesti kohtauksissa esiintyvää visuaalisuutta, äänimaailmaa ja musiikkia sekä näiden välisiä vuorovaikutussuhteita valmistajien viestin välittämisessä.
Liittolaiskuvia rakentaessaan sarja hyödyntää teemoja, jotka perustuvat amerikkalaisiin ydinarvoihin. Keskiöön nousee tavallisen kansan päättäväinen vastarinta ylivoimaista vihollista vastaan, jossa demokraattiset arvot yksilöiden vapauksista ja yhtenäisyydestä ovat ratkaisevassa asemassa taistelutilanteiden muutoksissa. Viholliskuvat muodostavat täyden peilikuvan demokraattiselle maailmalle dystooppisilla kuvauksillaan sodankäynnistä ja arjesta totalitaristisissa järjestelmissä. Kuvauksissa hyödynnetään aikalaistermejä ja -käsityksiä, jotka luovat vihollisjärjestelmistä ja -kansalaisista ominaisuuksiltaan vieroksuttavia.
Sarjan osapuolien kuvaukset heijastavat Yhdysvaltojen näkemyksiä sodan jälkeisestä demokraattisesta maailmanjärjestyksestä. Liittolais- ja viholliskuvissa piilee tärkeä merkitys tämän arvomaailman levittämisessä, koska niiden kautta sarjassa tehdään katsaus siihen, miksi demokratiaa on kannattavaa edistää ja suojella maailmanlaajuisesti. Samalla viholliskuvat esittävät, miten demokratialle vaihtoehtoiset hallintojärjestelmät eivät voi tarjota samantasoista inhimillistä elämänlaatua. Kuvaukset osoittavat yhteyden liberaaliin amerikkalaiseen demokratiaa kannattavaan arvomaailmaan, jota toisen maailmansodan aikainen Rooseveltin hallinto pyrki edistämään aktiivisesti eri tavoin, tässä tapauksessa dokumenttisarjan kautta.