"Miten kaunis pieni lapsi voi käyttäytyä noin?" : Erityisopettajien kokema henkilöturvallisuus koulussa
Litsilä, Sofia (2023-05-05)
"Miten kaunis pieni lapsi voi käyttäytyä noin?" : Erityisopettajien kokema henkilöturvallisuus koulussa
(05.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052347010
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052347010
Tiivistelmä
Koulumaailmassa on viime vuosina tunnistettu runsaasti turvallisuushaasteita, joissa väkivaltatilanteiden ja niiden uhan on todettu heijastuvan negatiivisesti opettajien jaksamiseen ja työssä koettuun hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa erityisopettajien kokemaa henkilöturvallisuutta koulussa tutkitaan erityisesti psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden näkökulmista. Henkilöturvallisuutta kartoitetaan siihen vaikuttavien tekijöiden, koettujen uhkaavien tilanteiden ja valmiuksien sekä koulun yhteisöllisen turvallisuuskulttuurin näkökulmista.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 17 erityisopettajaa eri kouluista Varsinais-Suomen alueelta. Erityisluokanopettajien ja laaja-alaisten erityisopettajien subjektiivisia kokemuksia henkilöturvallisuudesta kartoitettiin etukäteen luodun teemarungon pohjalta. Teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla laadullinen tutkimusaineisto teemoiteltiin tutkimusongelmien mukaisesti.
Tutkimustulosten mukaan erityisopettajat kokivat henkilöturvallisuutensa pääosin työssään hyväksi, vaikka oppilaiden välisten erojen ja yhteiskunnallisten muutosten koettiin aiheuttaneen vaihtelua turvallisuuden tunteeseen. Erityisopettajista 16 oli kokenut työvuosiensa aikana uhkaavia tilanteita, joista suurin osa kohdistui oppilaan taholta opettajaan henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Opettajat korostivat valmiuksiensa osalta oppilaantuntemusta, omaa asennoitumista, tunne- ja vuorovaikutusosaamista sekä fyysiseen rajoittamiseen saatua koulutusta. Tärkeimmiksi henkilöturvallisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi koettiin koulun yhteisöllisen turvallisuuskulttuurin tekijät. Erityisopettajat korostivat työyhteisön tuen, aikuisten määrän ja yhteisten toimintatapojen merkitystä, jotta uhkaaviin tilanteisiin ei jäätäisi yksin.
Tutkimustulosten pohjalta oppilaiden henkiseen hyvinvointiin tulisi eri tahoilla kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Oppilaiden psyykkisen kuormittuneisuuden ja pahoinvoinnin koettiin alakouluikäisillä lapsilla purkautuvan usein toisiin kohdistuvana väkivaltana, kun taas yläkouluikäisillä nuorilla oireilu ilmeni enemmän sisäänpäin kääntyvänä ahdistuksena, masentuneisuutena ja itsetuhoisuutena. Kouluihin tulisikin pedagogisina ratkaisuina lisätä tunnekasvatusta ja eriyttämistiloja oppilaiden psyykkisen kuormituksen vähentämiseksi. Lisäksi turvallisuuden edistäminen kouluissa tarvitsee tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tahojen välillä sekä konsultatiivisen työotteen lisäämistä oppilaan henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Opettajien hyvinvoinnin edistäminen taas vaatii työnohjausta uhkaavien tilanteiden käsittelyyn sekä avointa yhteiskunnallista keskustelua muun muassa inkluusion vaikutuksista koulujen turvallisuuteen.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 17 erityisopettajaa eri kouluista Varsinais-Suomen alueelta. Erityisluokanopettajien ja laaja-alaisten erityisopettajien subjektiivisia kokemuksia henkilöturvallisuudesta kartoitettiin etukäteen luodun teemarungon pohjalta. Teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla laadullinen tutkimusaineisto teemoiteltiin tutkimusongelmien mukaisesti.
Tutkimustulosten mukaan erityisopettajat kokivat henkilöturvallisuutensa pääosin työssään hyväksi, vaikka oppilaiden välisten erojen ja yhteiskunnallisten muutosten koettiin aiheuttaneen vaihtelua turvallisuuden tunteeseen. Erityisopettajista 16 oli kokenut työvuosiensa aikana uhkaavia tilanteita, joista suurin osa kohdistui oppilaan taholta opettajaan henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Opettajat korostivat valmiuksiensa osalta oppilaantuntemusta, omaa asennoitumista, tunne- ja vuorovaikutusosaamista sekä fyysiseen rajoittamiseen saatua koulutusta. Tärkeimmiksi henkilöturvallisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi koettiin koulun yhteisöllisen turvallisuuskulttuurin tekijät. Erityisopettajat korostivat työyhteisön tuen, aikuisten määrän ja yhteisten toimintatapojen merkitystä, jotta uhkaaviin tilanteisiin ei jäätäisi yksin.
Tutkimustulosten pohjalta oppilaiden henkiseen hyvinvointiin tulisi eri tahoilla kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Oppilaiden psyykkisen kuormittuneisuuden ja pahoinvoinnin koettiin alakouluikäisillä lapsilla purkautuvan usein toisiin kohdistuvana väkivaltana, kun taas yläkouluikäisillä nuorilla oireilu ilmeni enemmän sisäänpäin kääntyvänä ahdistuksena, masentuneisuutena ja itsetuhoisuutena. Kouluihin tulisikin pedagogisina ratkaisuina lisätä tunnekasvatusta ja eriyttämistiloja oppilaiden psyykkisen kuormituksen vähentämiseksi. Lisäksi turvallisuuden edistäminen kouluissa tarvitsee tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tahojen välillä sekä konsultatiivisen työotteen lisäämistä oppilaan henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Opettajien hyvinvoinnin edistäminen taas vaatii työnohjausta uhkaavien tilanteiden käsittelyyn sekä avointa yhteiskunnallista keskustelua muun muassa inkluusion vaikutuksista koulujen turvallisuuteen.