Puhetta tukevia keinoja hyödyntävän pienryhmätoiminnan vaikutus alle kouluikäisten riskilasten tuottavan kielen taitoihin
Gröhn, Marika (2023-05-17)
Puhetta tukevia keinoja hyödyntävän pienryhmätoiminnan vaikutus alle kouluikäisten riskilasten tuottavan kielen taitoihin
Gröhn, Marika
(17.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346784
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346784
Tiivistelmä
Tuottavan kielen haasteilla lapsena voi olla pitkälle myöhempään elämään ulottuvia vaikutuksia.
Esimerkiksi tuottavan sanaston pulmilla pienillä lapsilla on todettu olevan yhteys myöhempään
lukutaitoon ja sitä kautta koulumenestykseen. Lisäksi tuottavan kielen vaikeuksilla on havaittu olevan
yhteys esimerkiksi käyttäytymisen haasteisiin. Varhain aloitettu tuki on avainasemassa riskilasten
kielellisten haasteiden ennaltaehkäisyssä ja kehityksen tukemisessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa
tarkastellaan puhetta tukevia keinoja (myös AAC, engl. Augmented and Alternative Communication)
hyödyntävän pienryhmäintervention vaikutusta alle kouluikäisten riskilasten tuottavaan puheeseen.).
Tässä tutkielmassa käsitellään erityisesti puhetta tukevia keinoja (engl. augmentative communication,
augmented input, augmented communication), eli toimintaa, jossa aikuiset käyttävät yhtäaikaisesti
puheen kanssa esimerkiksi kuvia ja viittomia kommunikoinnin, toiminnanohjauksen ja puheen
ymmärtämisen tukemiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu AAC-keinojen käytön lisäävän
myös tuotettua puhetta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 42 lasta neljästä eri päiväkodista. Lapset valikoituivat tutkimukseen
sen perusteella, että varhaiskasvatuksen henkilökunnalla tai lasten vanhemmilla oli herännyt huolta
lasten kielellisestä tai sosiaalisesta kehityksestä. Kahden päiväkodin lapset muodostivat vuorollaan
koeryhmän, joka osallistui 12-viikkoiseen pienryhmätoimintaan omassa päiväkodissaan.
Kontrolliryhmä osallistui tavalliseen varhaiskasvatuksen toimintaan. Pienryhmätoiminta oli ohjattua
leikillistä toimintaa. Tutkimuksen pienryhmätoiminta erosi tavallisesta varhaiskasvatuksen toiminnasta
siten, että kaikkea toimintaa tuettiin puhetta tukevilla keinoilla. Ryhmän ohjaajat käyttivät puheensa
tukena valmiita kuvia, viittomia, piirtämistä sekä tablettia. Lasten kielellisiä taitoja arvioitiin
testipatteristolla alkumittauksissa (T1) ennen pienryhmätoimintaa ja uudelleen sen jälkeen, kun
koeryhmän lapset olivat osallistuneet pienryhmätoimintaan (T2). Pienryhmätoiminnan vaikutusta lasten
tuottavan kielen taitoihin mitattiin NRDLS-testin tuottamisen osiolla. Lasten suoriutumista NRDLS-testin tuottamisen osiossa tarkasteltiin kokonaisuutena sekä erikseen testin loppupään vaikeammissa
osioissa ja verbejä käsittelevissä osioissa.
Sekä koe- että kontrolliryhmän suoriutuminen parani mittauspisteiden (T1 ja T2) välissä. Tilastollisten
analyysien perusteella koeryhmän lasten suoriutuminen ei kuitenkaan parantunut tilastollisesti
merkitsevästi kontrolliryhmää enemmän pienryhmätoiminnan myötä. Vaikka aikaisemmassa
tutkimuksessa on havaittu puhetta tukevien keinojen lisäävän myös tuotetun puheen määrää joillain
populaatioilla, on tämän tutkimuksen nollatulosta tarkasteltaessa huomioitava erot aikaisempaan
tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää laajaa kielellisiä ja sosiaalisia taitoja
tukevaa pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksen tarpeisiin heterogeeniselle ryhmälle. Siksi lapsia ei
oltu valikoitu tutkimukseen tuottavan kielen erityisten haasteiden vuoksi. Ei myöskään ollut niin, että
tiettyjä kohdesanoja kuntoutettiin kuten aiemmissa tutkimuksissa tehtiin. Toisaalta toisessa, samaan
tutkimukseen liittyvässä pro gradu -tutkielmassa pienryhmätoiminnalla havaittiin vaikutus lasten
ymmärtävän kielen taitoihin NRDLS-testillä mitattuna. Varhaisia tuen keinoja varhaiskasvatuksen
tarpeisiin tarvitaan, ja tietyin ehdoin tämänkaltainen, puhetta tukevia keinoja hyödyntävä
pienryhmätoiminta voi olla yksi keinoista tukea varhaiskasvatusikäisten riskilasten kehitystä.
Esimerkiksi tuottavan sanaston pulmilla pienillä lapsilla on todettu olevan yhteys myöhempään
lukutaitoon ja sitä kautta koulumenestykseen. Lisäksi tuottavan kielen vaikeuksilla on havaittu olevan
yhteys esimerkiksi käyttäytymisen haasteisiin. Varhain aloitettu tuki on avainasemassa riskilasten
kielellisten haasteiden ennaltaehkäisyssä ja kehityksen tukemisessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa
tarkastellaan puhetta tukevia keinoja (myös AAC, engl. Augmented and Alternative Communication)
hyödyntävän pienryhmäintervention vaikutusta alle kouluikäisten riskilasten tuottavaan puheeseen.).
Tässä tutkielmassa käsitellään erityisesti puhetta tukevia keinoja (engl. augmentative communication,
augmented input, augmented communication), eli toimintaa, jossa aikuiset käyttävät yhtäaikaisesti
puheen kanssa esimerkiksi kuvia ja viittomia kommunikoinnin, toiminnanohjauksen ja puheen
ymmärtämisen tukemiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu AAC-keinojen käytön lisäävän
myös tuotettua puhetta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 42 lasta neljästä eri päiväkodista. Lapset valikoituivat tutkimukseen
sen perusteella, että varhaiskasvatuksen henkilökunnalla tai lasten vanhemmilla oli herännyt huolta
lasten kielellisestä tai sosiaalisesta kehityksestä. Kahden päiväkodin lapset muodostivat vuorollaan
koeryhmän, joka osallistui 12-viikkoiseen pienryhmätoimintaan omassa päiväkodissaan.
Kontrolliryhmä osallistui tavalliseen varhaiskasvatuksen toimintaan. Pienryhmätoiminta oli ohjattua
leikillistä toimintaa. Tutkimuksen pienryhmätoiminta erosi tavallisesta varhaiskasvatuksen toiminnasta
siten, että kaikkea toimintaa tuettiin puhetta tukevilla keinoilla. Ryhmän ohjaajat käyttivät puheensa
tukena valmiita kuvia, viittomia, piirtämistä sekä tablettia. Lasten kielellisiä taitoja arvioitiin
testipatteristolla alkumittauksissa (T1) ennen pienryhmätoimintaa ja uudelleen sen jälkeen, kun
koeryhmän lapset olivat osallistuneet pienryhmätoimintaan (T2). Pienryhmätoiminnan vaikutusta lasten
tuottavan kielen taitoihin mitattiin NRDLS-testin tuottamisen osiolla. Lasten suoriutumista NRDLS-testin tuottamisen osiossa tarkasteltiin kokonaisuutena sekä erikseen testin loppupään vaikeammissa
osioissa ja verbejä käsittelevissä osioissa.
Sekä koe- että kontrolliryhmän suoriutuminen parani mittauspisteiden (T1 ja T2) välissä. Tilastollisten
analyysien perusteella koeryhmän lasten suoriutuminen ei kuitenkaan parantunut tilastollisesti
merkitsevästi kontrolliryhmää enemmän pienryhmätoiminnan myötä. Vaikka aikaisemmassa
tutkimuksessa on havaittu puhetta tukevien keinojen lisäävän myös tuotetun puheen määrää joillain
populaatioilla, on tämän tutkimuksen nollatulosta tarkasteltaessa huomioitava erot aikaisempaan
tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää laajaa kielellisiä ja sosiaalisia taitoja
tukevaa pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksen tarpeisiin heterogeeniselle ryhmälle. Siksi lapsia ei
oltu valikoitu tutkimukseen tuottavan kielen erityisten haasteiden vuoksi. Ei myöskään ollut niin, että
tiettyjä kohdesanoja kuntoutettiin kuten aiemmissa tutkimuksissa tehtiin. Toisaalta toisessa, samaan
tutkimukseen liittyvässä pro gradu -tutkielmassa pienryhmätoiminnalla havaittiin vaikutus lasten
ymmärtävän kielen taitoihin NRDLS-testillä mitattuna. Varhaisia tuen keinoja varhaiskasvatuksen
tarpeisiin tarvitaan, ja tietyin ehdoin tämänkaltainen, puhetta tukevia keinoja hyödyntävä
pienryhmätoiminta voi olla yksi keinoista tukea varhaiskasvatusikäisten riskilasten kehitystä.