Sosiaalihuollon palveluyksikössä asuvan iäkkään itsemääräämisoikeuden toteutuminen : lainsäädännössä ja lainvalvonnassa
Uusitalo, Taina (2023-04-25)
Sosiaalihuollon palveluyksikössä asuvan iäkkään itsemääräämisoikeuden toteutuminen : lainsäädännössä ja lainvalvonnassa
(25.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346702
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346702
Tiivistelmä
Tämä lainopillinen tutkielma keskittyy yksityiskodin ulkopuolella asuvien iäkkäiden sosiaalipalvelujen asiakkaiden itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeuden mielletään käsittävän PL 7 §:ssä jokaiselle turvattu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä PL 10 §:ssä jokaiselle turvattu oikeus yksityiselämän suojaan. Itsemääräämisoikeus on liberaali ensimmäisen sukupolven kansalaisoikeus, jonka sisältöön vaikuttavat myös Suomen ratifioimat ihmisoikeussopimukset.
Tutkimuksessa on kaksi pääasiallista tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitetään, miten nykyisessä sosiaalilainsäädännössä on turvattu ikäihmisten itsemääräämisoikeus sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa asumisyksiköissä. Toinen tutkimuskysymys liittyy kodin ulkopuolella hoidettavien iäkkäiden sosiaalihuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen käytännössä. Empiirinen tutkimusaineisto on rajattu oikeusasiamiehen ratkaisuihin vuosina 2014–2022.
Vapausoikeuksien mukainen itsemääräämisoikeuskäsite on kirjattu sosiaalihuollon lakeihin pinnallisesti. Henkilökohtainen koskemattomuus, vapaus, yksityisyydensuoja ja kotirauha ilmenevät sosiaalihuollon lainsäädännössä lähinnä termeinä; niiden todellista sisältöä sosiaalihuollon asiakkaan näkökulmasta ei määritellä. Sosiaalilainsäädäntö on lähes kauttaaltaan kirjoitettu sosiaalioikeuden oikeusperiaatteiden mukaisesti, lainsäädännössä on vain muutamia sääntömuotoisia normeja. Iäkkäiden sosiaalihuollon asumisyksiköissä elävien asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ei ole erityislainsäädäntöä. Oikeusasiamiehen ratkaisujen mukaan iäkkäisiin kohdistuva asiantuntijavalta on edelleen todellisuutta. Ratkaisuista ilmenee, että asumisyksiköissä on käytössä rajoitustoimenpiteitä, jotka eivät vastaa lain kirjainta tai täytä yleisten rajoitusedellytysten ehtoja. Varsinkin COVID -19 –epidemian aikana iäkkäiden perustuslaissa turvattua itsemääräämisoikeutta rikottiin systemaattisesti.
Tutkimuksessa on kaksi pääasiallista tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitetään, miten nykyisessä sosiaalilainsäädännössä on turvattu ikäihmisten itsemääräämisoikeus sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa asumisyksiköissä. Toinen tutkimuskysymys liittyy kodin ulkopuolella hoidettavien iäkkäiden sosiaalihuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen käytännössä. Empiirinen tutkimusaineisto on rajattu oikeusasiamiehen ratkaisuihin vuosina 2014–2022.
Vapausoikeuksien mukainen itsemääräämisoikeuskäsite on kirjattu sosiaalihuollon lakeihin pinnallisesti. Henkilökohtainen koskemattomuus, vapaus, yksityisyydensuoja ja kotirauha ilmenevät sosiaalihuollon lainsäädännössä lähinnä termeinä; niiden todellista sisältöä sosiaalihuollon asiakkaan näkökulmasta ei määritellä. Sosiaalilainsäädäntö on lähes kauttaaltaan kirjoitettu sosiaalioikeuden oikeusperiaatteiden mukaisesti, lainsäädännössä on vain muutamia sääntömuotoisia normeja. Iäkkäiden sosiaalihuollon asumisyksiköissä elävien asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ei ole erityislainsäädäntöä. Oikeusasiamiehen ratkaisujen mukaan iäkkäisiin kohdistuva asiantuntijavalta on edelleen todellisuutta. Ratkaisuista ilmenee, että asumisyksiköissä on käytössä rajoitustoimenpiteitä, jotka eivät vastaa lain kirjainta tai täytä yleisten rajoitusedellytysten ehtoja. Varsinkin COVID -19 –epidemian aikana iäkkäiden perustuslaissa turvattua itsemääräämisoikeutta rikottiin systemaattisesti.