Lainsäädäntötutkimus oikeuspsykiatrisesta lainvalmistelusta : osana asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisen lainsäädäntöhanketta 2018
Yliaho, Annika (2023-05-04)
Lainsäädäntötutkimus oikeuspsykiatrisesta lainvalmistelusta : osana asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisen lainsäädäntöhanketta 2018
Yliaho, Annika
(04.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052648716
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052648716
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2018 asettamaa lakihanketta, jonka tarkoituksena oli muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä niin, että asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä säädetään kattavasti. Lakihanke sisältäisi myös säännökset tahdosta riippumattomasta hoidosta. Tutkimukseni olen rajannut koskemaan erityisesti lakihankkeen oikeuspsykiatrista sääntelyä ja sidosryhmien kuulemista.
Tutkielma on oikeussosiologinen lainsäädäntötutkimus, jossa lainsäädäntöä tarkastellaan yhteiskunnallisessa yhteydessä yhteiskuntatieteellisin tutkimusmenetelmin. Tarkoituksena on kartoittaa lakihankkeen valmisteluprosessin syntytaustaa ja vaiheita sekä analysoida sidosryhmien argumentaatiota oikeuspsykiatrisesta lakiuudistuksesta. Tutkimus on empiirinen tutkimus ja tutkimusote laadullinen. Tarkastellessani sidosryhmien esittämiä puolesta ja vastaan -kannanottoja oikeuspsykiatriseen sääntelyyn, hyödynnän aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin menetelmiä. Tutkimukseni taustoittavaan tutkimuskysymykseen vastaan pääosin lainvalmisteluasiakirjojen avulla. Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu lakihankkeen lausuntokierrokselta saaduista 72 lausunnosta, joissa otetaan kantaa oikeuspsykiatriseen sääntelyyn.
Lakihankkeen valmistelun yhä jatkuessa hyödynnetään jatkovalmistelussa aiempien hallituskausien asiakas- ja potilaslain valmistelutyötä. Kattavaa tutkimustietoa oikeuspsykiatrisen potilaan itsemääräämisoikeudesta, oikeuspsykiatrisesta lainsäädännöstä tai kyseisestä lakihankkeesta ei kuitenkaan ole riittävästi. Tutkielmastani selviää lakiuudistuksen huomattava yhteiskunnallinen merkitys ja sen laaja-alaiset vaikutukset, jolloin tutkimustulokseni tarjoavat arvokasta tietoa oikeuspsykiatrisen lainsäädännön uudistamistarpeista ja etenkin sidosryhmien kannanotoista uudistukseen.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, ettei oikeuspsykiatrinen sääntely nykyisellään takaa riittävästi oikeuspsykiatrisen potilaan oikeuksia, tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva sääntely on vanhentunutta, eikä se täytä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Lisäksi huomataan, että vaikka oikeuspsykiatrisen sääntelyn kokonaisvaltainen ja kriittinen tarkastelu olisi tarpeellista ja ajankohtaista, on lakihankkeen valmisteluprosessi hyvin monivaiheinen, pitkittynyt ja edelleen kesken. Tutkimuksessani tehdään havainto myös lainvalmisteluprosessin laadullisista puutteista. Lausunnoista tunnistetut puoltavat ja vastustavat argumentit olen teemoitellut kuuteen puoltavaan ja seitsemään vastustavaan perustelukategoriaan. Tutkielmani pohjalta voidaan todeta, että sidosryhmien suhtautuminen lakihankkeeseen on hyvin ristiriitaista ja jakautunutta.
Tutkielma on oikeussosiologinen lainsäädäntötutkimus, jossa lainsäädäntöä tarkastellaan yhteiskunnallisessa yhteydessä yhteiskuntatieteellisin tutkimusmenetelmin. Tarkoituksena on kartoittaa lakihankkeen valmisteluprosessin syntytaustaa ja vaiheita sekä analysoida sidosryhmien argumentaatiota oikeuspsykiatrisesta lakiuudistuksesta. Tutkimus on empiirinen tutkimus ja tutkimusote laadullinen. Tarkastellessani sidosryhmien esittämiä puolesta ja vastaan -kannanottoja oikeuspsykiatriseen sääntelyyn, hyödynnän aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin menetelmiä. Tutkimukseni taustoittavaan tutkimuskysymykseen vastaan pääosin lainvalmisteluasiakirjojen avulla. Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu lakihankkeen lausuntokierrokselta saaduista 72 lausunnosta, joissa otetaan kantaa oikeuspsykiatriseen sääntelyyn.
Lakihankkeen valmistelun yhä jatkuessa hyödynnetään jatkovalmistelussa aiempien hallituskausien asiakas- ja potilaslain valmistelutyötä. Kattavaa tutkimustietoa oikeuspsykiatrisen potilaan itsemääräämisoikeudesta, oikeuspsykiatrisesta lainsäädännöstä tai kyseisestä lakihankkeesta ei kuitenkaan ole riittävästi. Tutkielmastani selviää lakiuudistuksen huomattava yhteiskunnallinen merkitys ja sen laaja-alaiset vaikutukset, jolloin tutkimustulokseni tarjoavat arvokasta tietoa oikeuspsykiatrisen lainsäädännön uudistamistarpeista ja etenkin sidosryhmien kannanotoista uudistukseen.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, ettei oikeuspsykiatrinen sääntely nykyisellään takaa riittävästi oikeuspsykiatrisen potilaan oikeuksia, tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva sääntely on vanhentunutta, eikä se täytä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Lisäksi huomataan, että vaikka oikeuspsykiatrisen sääntelyn kokonaisvaltainen ja kriittinen tarkastelu olisi tarpeellista ja ajankohtaista, on lakihankkeen valmisteluprosessi hyvin monivaiheinen, pitkittynyt ja edelleen kesken. Tutkimuksessani tehdään havainto myös lainvalmisteluprosessin laadullisista puutteista. Lausunnoista tunnistetut puoltavat ja vastustavat argumentit olen teemoitellut kuuteen puoltavaan ja seitsemään vastustavaan perustelukategoriaan. Tutkielmani pohjalta voidaan todeta, että sidosryhmien suhtautuminen lakihankkeeseen on hyvin ristiriitaista ja jakautunutta.