Retoriset keinot Helsingin Sanomien Suomen Nato-jäsenyyttä käsittelevissä mediateksteissä
Hollo, Anna (2023-05-08)
Retoriset keinot Helsingin Sanomien Suomen Nato-jäsenyyttä käsittelevissä mediateksteissä
(08.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052648500
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052648500
Tiivistelmä
Nato ja Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys nousivat Ukrainan sodan myötä uutisoinnin keskiöön alkukevään 2022 aikana. Puolueiden Nato-kannat sekä asiantuntijoiden mielipiteet jäsenyyden puolesta ja vastaan nousivat Helsingin Sanomien keskeisimmiksi uutisaiheiksi ja -otsikoiksi.
Tarkastelen tutkimuksessani Helsingin Sanomien Suomen Nato-jäsenyyttä koskevaa uutisointia retoristen keinojen näkökulmasta. Tutkin, millaisia retorisia keinoja mediateksteissä käytetään, ja mitkä keinot nousevat keskeisimmiksi. Lisäksi analysoin sitä, mihin retoristen keinojen käytöllä pyritään ja millaista valtaa viestintävälineillä on mielipiteiden välittäjinä sekä muokkaajina. Retoristen keinojen analyysi perustuu Arja Jokisen (1999) jaotteluun, jota on käytetty runsaasti retoriikan tutkimuksessa.
Aineistonani käytän Helsingin Sanomien mediatekstejä, joissa käsitellään Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Ulkopuolelle on rajattu muut Natoon liittyvät tekstit. Aineistoni koostuu uutisista, artikkeleista, pääkirjoituksista, kolumneista ja kommenteista. Suurin osa tarkastelemistani teksteistä on joko uutisia tai pidempiä artikkeleita. Aineistoni on koottu 52 mediatekstistä 1.1.2022-30.3.2022 väliseltä ajalta. Ajanjakso sijoittuu ajalle ennen Ukrainan sodan alkamista ja sen jälkeen. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja aineistopohjainen hyödyntäen kuitenkin myös määrällisen tutkimuksen keinoja ja menetelmiä. Keskeisimpänä tutkimusmetodinani on retorinen analyysi, jonka avulla tarkastelen retoristen keinojen käyttöä ja vaikuttavuutta.
Analyysini keskeisin tulos oli se, että retorisia keinoja käytetään runsaasti aineistoni teksteissä ja erot käytetyimpien ja vähemmän suosittujen keinojen välillä ovat vähäisiä. Eniten aineistossani käytettiin järkeen vetoavia retorisia keinoja, kuten puhujakategorioita ja tosiasiapuhetta, mutta etenkin asiantuntijoiden suorissa lainauksissa ja henkilökohtaisemmissa teksteissä käytettiin myös tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, kuten kontrastipareja ja metaforia.
Median rooli sekä valta näkyivät Helsingin Sanomien teksteissä siinä, keiden ääni pääsee kuuluviin ja millaisia aiheita sekä näkökulmia teksteihin valitaan. Helsingin Sanomat tuo teksteissään pääasiassa esiin myönteistä tai neutraalia kuvaa Natosta, mikä on linjassa lehden omien periaatteiden ja Nato-jäsenyyteen avoimesti suhtautumisen kanssa. Natoon hyvin kriittisesti suhtautuvia tekstejä ei siis aineistossani esiinny, vaikka Naton huonojakin puolia teksteissä esiin tuodaan.
Tarkastelen tutkimuksessani Helsingin Sanomien Suomen Nato-jäsenyyttä koskevaa uutisointia retoristen keinojen näkökulmasta. Tutkin, millaisia retorisia keinoja mediateksteissä käytetään, ja mitkä keinot nousevat keskeisimmiksi. Lisäksi analysoin sitä, mihin retoristen keinojen käytöllä pyritään ja millaista valtaa viestintävälineillä on mielipiteiden välittäjinä sekä muokkaajina. Retoristen keinojen analyysi perustuu Arja Jokisen (1999) jaotteluun, jota on käytetty runsaasti retoriikan tutkimuksessa.
Aineistonani käytän Helsingin Sanomien mediatekstejä, joissa käsitellään Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Ulkopuolelle on rajattu muut Natoon liittyvät tekstit. Aineistoni koostuu uutisista, artikkeleista, pääkirjoituksista, kolumneista ja kommenteista. Suurin osa tarkastelemistani teksteistä on joko uutisia tai pidempiä artikkeleita. Aineistoni on koottu 52 mediatekstistä 1.1.2022-30.3.2022 väliseltä ajalta. Ajanjakso sijoittuu ajalle ennen Ukrainan sodan alkamista ja sen jälkeen. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja aineistopohjainen hyödyntäen kuitenkin myös määrällisen tutkimuksen keinoja ja menetelmiä. Keskeisimpänä tutkimusmetodinani on retorinen analyysi, jonka avulla tarkastelen retoristen keinojen käyttöä ja vaikuttavuutta.
Analyysini keskeisin tulos oli se, että retorisia keinoja käytetään runsaasti aineistoni teksteissä ja erot käytetyimpien ja vähemmän suosittujen keinojen välillä ovat vähäisiä. Eniten aineistossani käytettiin järkeen vetoavia retorisia keinoja, kuten puhujakategorioita ja tosiasiapuhetta, mutta etenkin asiantuntijoiden suorissa lainauksissa ja henkilökohtaisemmissa teksteissä käytettiin myös tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, kuten kontrastipareja ja metaforia.
Median rooli sekä valta näkyivät Helsingin Sanomien teksteissä siinä, keiden ääni pääsee kuuluviin ja millaisia aiheita sekä näkökulmia teksteihin valitaan. Helsingin Sanomat tuo teksteissään pääasiassa esiin myönteistä tai neutraalia kuvaa Natosta, mikä on linjassa lehden omien periaatteiden ja Nato-jäsenyyteen avoimesti suhtautumisen kanssa. Natoon hyvin kriittisesti suhtautuvia tekstejä ei siis aineistossani esiinny, vaikka Naton huonojakin puolia teksteissä esiin tuodaan.