Epäonnistuneita karanteeneja muuttuvassa 1800-luvun maailmassa : Katselmus Sunderlandin ja Levukan epidemioiden taustalla olleisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen ja byrokratian ongelmiin brittiläisen imperiumin kontekstissa

Abstract

Tutkin pro gradu-tutkielmassani sitä, kuinka Sunderlandin vuoden 1831 ja Levukan vuoden 1875 epäonnistuneet karanteenit linkittyivät osaksi laajempaa brittiläisen imperiumin kattavaa kontekstia, mikä tuo ilmi sen, kuinka hajanainen imperiumi todellisuudessa oli esimerkiksi hallinnon tasolla. Näissä tapauksissa on myös vahvasti läsnä lääketieteen kehitys sekä karanteenien vastaisuus 1800-luvulla, joita myös tutkin, koska ne määrittivät karanteenien teoreettiset sekä byrokraattiset puitteet. Tutkimukseni aikana hyödynnän diskurssianalyysiä ja vertailua, koska pyrin tuomaan mahdollisimman elävästi esiin teksteistä sen ristiriitojen ja vastakohtien 1800-luvun aikakauden, mikä oli hyvin vahvasti läsnä näissä epäonnistuneissa karanteeneissa. Tutkimukseni aikana kävi selväksi, että nämä karanteenit eivät epäonnistuneet niiden itsensä takia, vaan kyseessä on syvällisempien ongelmien luoma yhteisvaikutus, mikä oli erityisesti läsnä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Hyödynnän materiaalini tutkimisessa menetelmänä lähilukua, eli analysoin järjestelmällisesti sitä, mitä alkuperäisaineistoihin on kirjoitettu. Analysointini kohteena ovat armeijalääkäri James Butler Kellin teos On the appearance of cholera at Sunderland in 1831: with some account of that disease (1834) ja laivalääkäri Godfrey Goodmanin lokikirja ADM 101/245 (1875). Nämä kaksi tekstikokonaisuutta ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, koska Kellin teos on vapaampi kaupallinen tuote, kun taas Goodmanin lokikirja on virallinen lokikirja, jota varten oli omat tarkat kirjoitusohjeet. Näiden teosten hyvin erilaisesta kontekstista huolimatta ne ovat kumpikin peräisin terveydenhoidon ammattilaisilta, jotka elivät 1800-luvun vakiintuvan brittiläisen imperiumin vaikutuspiirissä, mikä tuona aikana pyrki erityisesti painottamaan meriterveydenhuoltoon. Tästä painotuksesta huolimatta meriterveydenhuollon yhtenä tärkeänä elementtinä toiminut karanteenisysteemi sai osakseen paljon kritiikkiä, minkä vuoksi Iso-Britannian siirtyi 1850-luvun tienoilla vapaampaan englantilaiseen systeemiin.

Nämä kaksi hyvin erilaista lääkäriä, Kell ja Goodman, olivat ensimmäiset tahot, jotka olivat havainneet lähestyvät uhat, mutta heidän varoituksensa ohitettiin. Tapausten kontekstin tutkiminen tuo selvästi ilmi sen, kuinka byrokratian hitaus, vuorovaikutukselliset ongelmat, vastuunpakoilu ja jopa suoranainen korruptio käytännössä tekivät karanteeneista toimimattomia. Näiden lääkärien kirjoitukset eivät siis vain kerro epidemioiden alkamisesta, vaan ne kertovat myös siitä, kuinka voimattomia lääkärit saattoivat olla, jos heidän huomionsa ja löytönsä haastoivat hallitsevia narratiiveja. Kell oli koko Sunderlandin ainoa henkilö, joka oli kohdannut koleran jo Mauritiuksella vuonna 1819, mistä huolimatta hän ei kyennyt vakuuttamaan paikallista terveyslautakuntaa toimimaan tilanteessa, jossa karanteenit Kellin näkemyksen mukaan vuotivat. Tämän vuoksi Kell otti yhteyttä itse suoraan Lontoon terveyslautakuntaan, mikä herätti Sunderlandin terveyslautakunnassa raivoisan vastareaktion. Goodman puolestaan toimi laivalääkärinä HMS Didolla, joka kuljetti Fidzin briteille luovuttanutta delegaatiota, jonka keskuuteen oli Sydneyssä tullut tuhkarokko. Laivan päästyä takaisin Levukalle Goodman omien sanojensa mukaan varoitti siirtomaaviranomaisia tuhkarokon läsnäolosta, mutta viranomaiset kielsivät tämän tapahtuneen, minkä lisäksi he huomauttivat, ettei HMS Didolla olisi ollut edes käytössä vaarallisesta tautitilanteesta varoittavaa keltaista lippua.

Nämä tekstikokonaisuudet antavat laajempaan kontekstiin liitettynä kiehtovan kuvan 1800-luvun aikakaudesta, jolloin kukaan ei oikein ollut samaa mieltä sairauksista tai niiden torjunnasta. Näin jälkikäteen on mahdotonta sanoa, että olisivatko nämä epidemiat ja niitä seuranneet katastrofit olleet vältettävissä, jos Kelliä ja Goodmania olisi kuunneltu. Voimme vain todeta tämän materiaalin ja löytöjeni pohjalta, että vielä nykyisinkin maailmalla on olemassa rakenteellisia jäänteitä tältä ajalta, mikä näkyi vahvasti esimerkiksi koronaviruksesta varoittaneen Li Wenliangin kohtalossa.