Peruskoulun opettajien kokemuksia liikunnanopetuksen eriyttämisestä
Suominen, Anton (2023-04-19)
Peruskoulun opettajien kokemuksia liikunnanopetuksen eriyttämisestä
(19.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049830
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049830
Tiivistelmä
Koululuokkien heterogeenisyys on tuonut haasteita liikunnanopetukseen. Oppilailla on kasvavassa määrin eroja fyysisessä kunnossa sekä osallistumismotivaatiossa. Koululiikunnan tavoitteisiin pääsemiseksi voidaan ottaa huomioon inklusiivisen kasvatuksen periaatteet, jonka mukaan opetusta pitää pystyä toteuttamaan niin, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus oppia. Eriyttämisen avulla taas pyritään huomioimaan jokaisen oppilaan yksilöllisyys ja erityistarpeet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten peruskoulun luokanopettajat kokevat liikunnanopetuksen eriyttämisen. Tutkimuksen avulla on tarkoitus saada myös käsitys siitä, minkälaisilla tavoilla opettajat toteuttavat eriyttämistä ja minkälaisia mahdollisuuksia sekä haasteita he siinä kohtaavat.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kuutta liikuntaa opettavaa 1−6. luokan peruskoulun luokanopettajaa. Tutkimukseen osallistuneista opettajista kolme työskenteli Varsinais-Suomessa sijaitsevissa kouluissa, yksi Lapissa ja kaksi Uudellamaalla. Haastattelut toteutettiin Zoomin välityksellä vuonna 2022 kevät- ja syyslukukauden aikana. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien työkokemukset vaihtelivat puolestatoista vuodesta kolmeenkymmeneen vuoteen. Tämä tutkimus on toteutettu ladullisesti fenomenologista tutkimusstrategiaa hyödyntäen. Aineiston analyysi on toteutettu fenomenologisella analyysimenetelmällä.
Tutkimuksessa selvisi, että opettajat kokevat liikunnanopetuksen eriyttämisen olevan tärkeää oppilaiden osallisuuden sekä onnistumisen kokemusten kannalta. Opettajat myös kokivat, että eriyttäminen on liikunnanopetuksen lähtökohta. Opettajat ottavat oppilaiden yksilöllisyyden huomioon liikunnanopetuksessa eriyttämällä opetusta. Eriyttämisen koettiin myös olevan haastavampaa liikunnanopetuksessa kuin muissa oppiaineissa. Opettajat toteuttavat eriyttämistä liikunnanopetuksessa sääntömuutoksilla, liikuntavälineillä, eritasoisilla suoritusvaihtoehdoilla, taitotason mukaisilla
ryhmillä ja jaoilla, luomalla positiivista ilmapiiriä sekä ottamalla oppilaita apuopettajiksi. Opettajat kokivat eriyttämisen haasteiksi varsinkin apukäsien eli aikuisten, avustajien ja ohjaajien puutteen sekä oppilaiden heterogeenisyyden. Osa opettajista koki puutteet liikuntavälineissä sekä liikkumistiloissa eriyttämisen haasteena, kun taas toiset opettajat kokivat monipuoliset liikuntavälineet ja liikkumistilat eriyttämistä helpottavana tekijänä. Liikunnanopetuksen eriyttämistä koettiin lisäksi helpottavan oppilaantuntemus, opetuskokemus ja eriyttämisen ennakkosuunnittelu.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että opettajilla on hyvä käsitys eriyttämisen merkityksestä sekä sen positiivisista vaikutuksista liikunnanopetuksessa. Eriyttämisen toteutusta eniten hankaloittavat tekijät näyttäisivät olevan opetuksen resursseihin liittyviä seikkoja. Tämän tutkimuksen perusteella olisikin tärkeää tutkia lisää koulujen resurssien merkitystä opetuksen eriyttämiseen liikunnanopetuksessa.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kuutta liikuntaa opettavaa 1−6. luokan peruskoulun luokanopettajaa. Tutkimukseen osallistuneista opettajista kolme työskenteli Varsinais-Suomessa sijaitsevissa kouluissa, yksi Lapissa ja kaksi Uudellamaalla. Haastattelut toteutettiin Zoomin välityksellä vuonna 2022 kevät- ja syyslukukauden aikana. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien työkokemukset vaihtelivat puolestatoista vuodesta kolmeenkymmeneen vuoteen. Tämä tutkimus on toteutettu ladullisesti fenomenologista tutkimusstrategiaa hyödyntäen. Aineiston analyysi on toteutettu fenomenologisella analyysimenetelmällä.
Tutkimuksessa selvisi, että opettajat kokevat liikunnanopetuksen eriyttämisen olevan tärkeää oppilaiden osallisuuden sekä onnistumisen kokemusten kannalta. Opettajat myös kokivat, että eriyttäminen on liikunnanopetuksen lähtökohta. Opettajat ottavat oppilaiden yksilöllisyyden huomioon liikunnanopetuksessa eriyttämällä opetusta. Eriyttämisen koettiin myös olevan haastavampaa liikunnanopetuksessa kuin muissa oppiaineissa. Opettajat toteuttavat eriyttämistä liikunnanopetuksessa sääntömuutoksilla, liikuntavälineillä, eritasoisilla suoritusvaihtoehdoilla, taitotason mukaisilla
ryhmillä ja jaoilla, luomalla positiivista ilmapiiriä sekä ottamalla oppilaita apuopettajiksi. Opettajat kokivat eriyttämisen haasteiksi varsinkin apukäsien eli aikuisten, avustajien ja ohjaajien puutteen sekä oppilaiden heterogeenisyyden. Osa opettajista koki puutteet liikuntavälineissä sekä liikkumistiloissa eriyttämisen haasteena, kun taas toiset opettajat kokivat monipuoliset liikuntavälineet ja liikkumistilat eriyttämistä helpottavana tekijänä. Liikunnanopetuksen eriyttämistä koettiin lisäksi helpottavan oppilaantuntemus, opetuskokemus ja eriyttämisen ennakkosuunnittelu.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että opettajilla on hyvä käsitys eriyttämisen merkityksestä sekä sen positiivisista vaikutuksista liikunnanopetuksessa. Eriyttämisen toteutusta eniten hankaloittavat tekijät näyttäisivät olevan opetuksen resursseihin liittyviä seikkoja. Tämän tutkimuksen perusteella olisikin tärkeää tutkia lisää koulujen resurssien merkitystä opetuksen eriyttämiseen liikunnanopetuksessa.