Sukupuoli, ylijäämä ja ekologia Johanna Sinisalon romaanissa Linnunaivot

Abstract

Tutkielmassani kartoitan Johanna Sinisalon romaanissa Linnunaivot esiintyviä ja ajassamme tyypillisiä ekologisia identiteettejä ja ajatusmalleja. Keskitän analyysini teoksen päähenkilöihin, joita tarkastelen yksilöiden sijaan tietynlaisina länsimaisen yhteiskunnan muovaamina ihmistyyppeinä. Tarkastellut identiteetit ja ajatusmallit rakentuvat tutkielmassani sukupuolen ja ylijäämän pääteemojen kautta. Teemat hahmottuvat ensisijaisesti kulttuurisina ja historiallisina ilmiöinä, jotka muotoutuvat dualistisessa ajatteluperinteessä jatkuvien rajanvetojen tuloksena.

Tarkastelen sukupuolen teemaa ekofeministisestä ajatuksesta käsin, jonka mukaan sukupuolta ja ympäristöä kohdellaan samankaltaisin hierarkisoivin ja valtaan sitoutunein menetelmin. Erityisesti hegemoniseen maskuliinisuuteen liitetyt ihanteet nähdään sekä ekofeministisessä että maskuliinisuuden ja ekologian tutkimuksessa ongelmallisina ympäristölle. Tarkastelen Jyrkin ekotietoisen henkilöhahmon kautta ekologiseen maskuliinisuuteen liittyviä mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä ihanteita ja oletuksia. Syrjäytyneen Jessen kautta taas aukeaa näkökulma siihen, miten maskuliinisuuteen liitetyt ongelmat voivat olla esteenä välittävän ympäristösuhteen muodostumiselle. Naisen ja luonnon oletetulla yhteydellä vuorostaan on pitkät ja valtaan sitoutuneet perinteet. Yhteyttä pidetään nykyisin yleensä taakkana, sillä sen avulla on perusteltu naisten ulossulkeminen kulttuurista. Heidin henkilöhahmo osoittaa, kuinka naiseuteen liitetyt historialliset ja kulttuuriset odotukset voivat vaikuttaa tapaan, jolla yksilö hahmottaa itsensä suhteessa ympäristöön.

Ylijäämänä tarkastelen ensinnäkin konkreettista jätettä, jonka merkitys on muuttunut ajassamme epämiellyttävästä riesasta globaaliksi uhaksi. Tarkastelen jätteen sekä siihen liitettyjen nykyvaatimusten vaikutusta kunkin henkilöhahmon ekologiseen ajatteluun ja toimintaan. Ylijäämäksi määrittyy jätteen lisäksi myös muu epämiellyttävä ekologinen aines, kuten roskaeläimet, ihmisen pilaamat maisemat ja epätoivotut ekologiset tunteet. Kiinnitän huomioni sellaisiin tapoihin ja ajatusmalleihin, joilla ylijäämää pyritään hallitsemaan. Tarkastelen kuitenkin myös sitä, kuinka ylijäämä vuorostaan vaikuttaa ihmiseen.

Tulkitsen teoksen kuvaavan ekologista nykyhetkeä pisteenä, jossa totutut ajattelun tyylit törmäävät kivuliaalla tavalla maapallon rajallisten resurssien kanssa, ja joka pakottaa ihmiset harkitsemaan uudelleen rajanvetoja esimerkiksi kulttuurin ja luonnon, miehen ja naisen sekä toivotun ja epätoivotun välillä. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, ettei sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta voi erottaa ekologisesta hätätilasta.