Vuosikymmen kuolemanvaarojen ja vihollisen keskuudessa : kuolemanpelon torjuntakeinot kauhunhallintateorian näkökulmista Stefan Löfvingin muistelmissa 1710–1720

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan suuren Pohjan sodan aikaisia Stefan Löfvingin muistelmia soveltaen sosiaalipsykologista kauhunhallintateoriaa (Terror mangagement theory). Teorian osalta tutkielmalle merkittävin teos on Handbook of Terror management theory (2019). Teorian oletus on, että ihmislajin itsesäilytysvaiston ja kuoleman tiedostaminen mielessä johtaa kauhulle altistavaan ristiriitatilanteeseen. Teorian pohjalta johdetut kokeet ovat tuottaneet näyttöä siitä, että kuolevaisuuden tiedostaminen vaikuttaa mielessä myös alitajuntaisesti. Ylläpitääkseen toimintakykyä ihmislajille on kehittynyt psykologisia keinoja torjua kuolemanpelkoa. Kauhunhallintateorian mukaan torjunnassa tehokkaita puolustusmekanismeja ovat maailmankatsomus ja sen pohjalta muodostunut itsetunto. Näiden käsitteiden pohjalta asetetaan Löfvingin kauhunhallintakeinot tarkasteluun yksilötasolla hyödyntäen menetelmänä kontekstualisointia.

Vuoden 1710 Käkisalmen valloituksen ohella sotaan osaksi joutunut Löfving liittyi Turun jalkaväkirykmenttiin katselmuskirjurina vuonna 1711. Kyvykkääksi havaittu kirjuri erikoistui tiedusteluun partiossa tai yksin, aluksi Suomen armeijan mukana ja sitten Varsinais-Suomen alueella 1713–1715. Vuosikymmenen toinen puoli kului Suomen ja Ruotsin rannikoilla pienaluksin suoritettavassa vihollisen häirinnässä ja tiedustelussa. Hän toimi urallaan jatkuvasti vaarallisissa toimintaympäristöissä ja sääolosuhteissa vihollisen selustassa tai keskuudessa. Hän kirjoitti eksplisiittisesti pelosta ja kokemistaan vaaroista. Silti hän sitoutui sotilasrooliinsa ja uransa edistämiseen, vaikka hän suoritti alati vaarallisempia retkiä ja tehtäviä.

Ruotsin valtakunnassa vallitsi vahva hierarkia ja sotilasyhteisössä orasti isänmaallisuus. Ne määrittivät Löfvingin aikalaisyhteiskunnasta omaksumaa maailmankuvaa. Siinä oikean uskonnon, ajattomaksi koetun isänmaan ja Jumalan valitseman kuninkaan puolesta isotkin uhraukset ja hengenvaaraan asettuminen olivat perusteltavissa. Tällaisesta maailmankuvasta juonnetut arvot määrittivät Löfvingin itsetunnon säätelylle olennaisen sotilasidentiteetin muodostumista. Uhkarohkeat teot ja kuuliaisuuden vaatiminen miehitetyn alueen ihmisiltä siivittivät tiedustelijan kasvavaa mainetta miehitettyjen ja vihollisen keskuudessa. Yhteiskunnan arvojen mukaan oikein toimimisen ja saavutetun maineen vahvistama itsetunto oli merkittävä edellytys Löfvingin toimintakyvyn säilymiselle läpi vaikean ja kuoleman vaaroista täyteisen vuosikymmenen.