Luovan luokan paikkakokemuksia : Eletty Berliini 2010-luvun alussa

Abstract

Berliinin muurin murruttua Länsi- ja Itä-Berliini yhdistyivät yhdeksi kaupungiksi ja Berliinistä tuli yhdistyneen Saksan pääkaupunki. Talouden rakennemuutos iski Berliiniin ja kaupungin piti luopua 1990-luvulla vallinneesta kehitysuskosta ja suuren mittakaavan rakennushankkeista. Berliiniin oli kuitenkin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle tultaessa kehittynyt varteenotettavaa luovaa taloutta, kuten media-, musiikki- ja muotoiluteollisuutta. Berliinin kaupunki pyrki rakentamaan taloudellisista ongelmista kärsivästä metropolialueesta luovan talouden keskuksen Richard Floridan luovan kaupungin teoriaa ja Charles Landryn luovan kaupungin “työkaluja” hyödyntäen. Kiinnostava Berliiniin ja luovaan kaupunkiin littyvä ilmiö 2010-luvun alussa oli luovan alan ammattilaisten muuttoliike kaupunkiin. Tutkin Berliiniä luovana kaupunkina 2010-luvun alussa luovaan luokkaan kuuluvan ryhmän, Berliiniin muuttaneiden suomalaisten kuvataiteilijoiden, kokemuksen kautta. Käytän tutkimusaineistona suomalaisten Berliiniin muuttaneiden kuvataiteilijoiden teemahaastatteluja, jotka toteutin Berliinissä talvella 2009–2010. Pyrin tutkielmassani selvittämään: Millainen luova kaupunki Berliini oli elää – tehdä taidetta, päästä esille, inspiroitua ja asua 2010-luvun alussa? Minkälainen merkitys yhtäältä liikkuvuudella ja toisaalta kotimaalla oli suomalaisille ”luovan luokan” edustajille Berliinissä? Miten ”luova luokka” havaitsi ja suhtaui Berliinissä 2010-luvun alussa käynnissä oleviin muutoksiin? Miten Berliinin kaupunki hyödynsi ”luovan kaupungin” teoriaa ja välineitä paikanmarkkinoinnissa? Berliini oli saavuttanut vuoteen 2010 mennessä taiteen kentällä merkittävän aseman ja siitä oli tullut nykytaiteen keskus, jossa monet kansainväliset taiteilijat halusivat työskennellä, asua tai ainakin vierailla. Se ei kuitenkaan ollut samalla viivalla esimerkiksi Lontoon ja New Yorkin kanssa, jotka olivat ja ovat edelleen taiteen taloudellisia keskuksia eli myös taiteen esittämisen ja taidekaupan keskuspaikkoja. Berliinissä asuttiin ja työskenneltiin, mutta taiteilijat esittivät ja myivät teoksiaan pääasiassa muualla. Berliini on säilyttänyt vetovoimansa avoimena ja suvaitsevaisena sekä kiinnostavaa taidetta, ainakin taiteen vapaalla kentällä, esittävänä kaupunkina. 2010-luvun alussa taiteilijat olivat huolissaan Berliinin tavoittelemasta talouskasvusta ja havaitsemastaan gentrifikaatiokehityksestä eri puolilla kaupunkia. Mikäli elinkustannukset nousisivat edelleen merkittävästi, moni luovan luokan edustaja joutuisi muuttamaan pois kaupungista. Kaupunkimuutokselle oli kuitenkin myös vastavoimia. Suurimpana muutoksen hidasteena Berliinissä toimivat yhdistyneen kaupungin monitahoinen maantiede ja historia sekä hitaasti kehittyvä talous.

After the fall of the Berlin Wall, West and East Berlin became one city with Berlin becoming the capital of a united Germany. Economic restructuring hit Berlin and the city had to abandon the belief in development and large-scale construction projects that had prevailed in the 1990s. However, by the end of the first decade of the 21st century, Berlin had developed a significant creative economy, including media, music and design industries. The city of Berlin sought to build a creative economic hub out of a financially troubled metropolitan area, using Richard Florida's creative city theory and Charles Landry's creative city 'tools'. An interesting phenomenon related to Berlin and the idea of a creative city in the early 2010s was the migration of creative professionals to the city. I this thesis, I explore Berlin as a creative city in the early 2010s through the experience of a group of Finnish contemporary artists who moved to Berlin as members of the creative class. As research data, I use semi-structured interviews with Finnish contemporary artists residing in Berlin. The interviews were conducted in the winter of 2009–2010. In my thesis, I ask: what was it like to live in Berlin, a creative city - to make art, to be exposed, to be inspired and to live - in the early 2010s? What was the significance of mobility on the one hand and of home on the other hand for the Finnish 'creative class' in Berlin? How did the 'creative class' perceive and respond to the changes underway in Berlin in the early 2010s? How did the city of Berlin use the theory and tools of the 'creative city' in its promotion and marketing? By 2010, Berlin had achieved a prominent position in the art scene and had become a centre for contemporary art, where many international artists wanted to work, live or at least visit. However, it was not quite up to the standards of London and New York, for example, which were and still are the economic centres for artistic activity, as well as the centres for the presentation and trade of art. While people lived and worked in Berlin, artists mainly exhibited and sold their work elsewhere. Berlin has retained its appeal as an open and tolerant city, a city that presents interesting art, at least in the free art scene. In the early 2010s, artists were concerned about the economic growth Berlin was pursuing and the gentrification trend they were seeing across the city. If the cost of living continued to rise significantly, many creatives would be forced to move out of the city. However, there were also countervailing forces to urban develpoment. The main obstacles to change in Berlin were the complex geography and history of the united city and the slow economic development.