Yksittäisen kuluttajan moraaliset velvoitteet pikamuodin kuluttamisen kontekstissa
Mörck, Olivia (2023-05-29)
Yksittäisen kuluttajan moraaliset velvoitteet pikamuodin kuluttamisen kontekstissa
(29.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151630
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151630
Tiivistelmä
Tämä tutkielma perehtyy kysymykseen yksittäisten kuluttajien moraalisista velvollisuuksista osana heidän kuluttamaansa pikamuotia. Muotiteollisuus hyödyntää tunnetusti kehitysmaiden alhaisempaa ympäristötietoisuutta ja väljempää ympäristön sääntelyjärjestelmää havitellessaan alhaisia tuotantokustannuksia tuotteilleen. Samanaikaisesti ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia kestävästä kehityksestä ja tietoisempia vaateteollisuuden moraalisista epäkohdista. Vastauksena tälle kiinnostukselle on muotimarkkinoille ilmestynyt kestävinä vaihtoehtoina markkinoituja vaatteita. Samalla kun yhä useampi vaatteita valmistava yritys julistautuu vastuulliseksi, lupausten kriittinen tarkastelu jää kuluttajan vastuulle. Voimmeko jättää vastuun yksittäisille ihmisille, kun kyse on valtavasta globaalista ongelmasta?
Lähestyn kysymystä yksilön vastuusta vahingon käsitteen kautta. Tutkielmani on luonteeltaan teoreettinen ja päälähteinäni käytän Walter Sinnott-Armstrongin artikkelia ”It’s Not My Fault: Global Warming and Individual Moral Obligations” ja sille vastaparina Simo Kyllösen artikkelia Climate Change, No-Harm Principle, and Moral Res-ponsibility of Individual Emitters”. Vertailen toisiinsa Sinnott-Armstrongin ja Kyllösen vastakkaisia ajatuksia siitä, olemmeko moraalisesti vastuussa aiheuttamastamme ilmastohaitasta soveltaen heidän argumenttejaan pikamuotiin ja muotiteollisuuteen.
Tulen tutkielmassani johtopäätökseen, että yksilön pikamuodin kuluttaminen on moraalisesti moitittavaa toimintaa. Yksilöt ovat moraalisesti velvoitettuja olemaan aiheuttamatta vahinkoa siitä huolimatta, kuinka merkityksetön tai merkityksellinen teko on laajemmassa mittakaavassa. Totean, että teon merkityksellisyys ja moraalisuus ovat kaksi eri asiaa. Pikamuotiin sovellettuna väitteen mukaan olemme siis moraalisesti velvollisia pidättäytymään pikamuodin kuluttamisesta, vaikka yksittäisen kuluttajan ostopäätöksillä ei olisi suurta vaikutusta.
Lähestyn kysymystä yksilön vastuusta vahingon käsitteen kautta. Tutkielmani on luonteeltaan teoreettinen ja päälähteinäni käytän Walter Sinnott-Armstrongin artikkelia ”It’s Not My Fault: Global Warming and Individual Moral Obligations” ja sille vastaparina Simo Kyllösen artikkelia Climate Change, No-Harm Principle, and Moral Res-ponsibility of Individual Emitters”. Vertailen toisiinsa Sinnott-Armstrongin ja Kyllösen vastakkaisia ajatuksia siitä, olemmeko moraalisesti vastuussa aiheuttamastamme ilmastohaitasta soveltaen heidän argumenttejaan pikamuotiin ja muotiteollisuuteen.
Tulen tutkielmassani johtopäätökseen, että yksilön pikamuodin kuluttaminen on moraalisesti moitittavaa toimintaa. Yksilöt ovat moraalisesti velvoitettuja olemaan aiheuttamatta vahinkoa siitä huolimatta, kuinka merkityksetön tai merkityksellinen teko on laajemmassa mittakaavassa. Totean, että teon merkityksellisyys ja moraalisuus ovat kaksi eri asiaa. Pikamuotiin sovellettuna väitteen mukaan olemme siis moraalisesti velvollisia pidättäytymään pikamuodin kuluttamisesta, vaikka yksittäisen kuluttajan ostopäätöksillä ei olisi suurta vaikutusta.