Lasten pyelonefriitin etiologia ja mikrobilääkeherkkyys 2008-2010 ja 2018-2020
Kylmänen, Mikko (2023-06-01)
Lasten pyelonefriitin etiologia ja mikrobilääkeherkkyys 2008-2010 ja 2018-2020
(01.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060552568
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060552568
Tiivistelmä
Virtsatieinfektiot ovat tavallisimpia lasten sairastamia tulehdussairauksia. Kuten aikuisilla, myös lapsilla virtsatieinfektio on tytöillä poikia tavallisempi lukuun ottamatta kaikista nuorimpia, alle 1-vuotiaita lapsia, joilla virtsatieinfektioita esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla. Virtsateiden synnynnäinen rakennepoikkeavuus lisää merkittävästi lapsen riskiä sairastaa toistuvia virtsatieinfektioita, minkä vuoksi kaikille kuumeisen virtsatieinfektion sairastaneille lapsille tehdään virtsateiden ultraäänitutkimus. Escherichia coli on yleisin virtsatieinfektion aiheuttaja lapsilla. Lapsen kuumeinen virtsatieinfektio eli pyelonefriitti hoidetaan pääsääntöisesti alkuvaiheessa sairaalassa suonensisäisellä mikrobilääkkeellä. Yleisin empiirisesti käytettävä mikrobilääke on kefuroksiimi. Vastasyntyneillä käytetään empiirisenä antibioottina yleensä ampisilliinin ja gentamysiinin yhdistelmää.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri bakteerilajien yleisyys lasten pyelonefriitin aiheuttajana sekä arvioida bakteerien herkkyyttä eri antibiooteille. Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa oli bakteerien antibioottiresistenssissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset ajanjaksojen 2008–2010 ja 2018–2020 välillä. Tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen. Pyelonefriitin vuoksi Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lasten infektio-osastolla olleiden potilaiden tiedot haettiin sähköisestä sairauskertomusjärjestelmästä ja analysoitiin.
Tutkimuksen aineisto koostui 408 Tyksissä vuosina 2008–2010 (n=222) ja 2018–2020 (n=186) lasten infektio-osastolla hoidetusta pyelonefriitin sairastaneesta potilaasta. Lasten infektio-osastolla näytettäisiin hoidettavan aiempaa enemmän hyvin nuoria, imeväisikäisiä lapsia. Vuosina 2008–2010 hoidettiin 44 (19,8 %) alle 3 kk ikäistä lasta ja vuosina 2018–2020 61 (32,8 %) lasta. Yleisin virtsatieinfektion aiheuttaja aineiston lapsilla oli E. coli 314 tapauksella (84 % viljelypositiivisista tapauksista). Seuraavaksi yleisempiä aiheuttajia olivat E. faecalis, Klebsiella pneumoniae, Staphylococcus-lajit, P. aeruginosa, E. cloacae ja K. oxytoca. ESBL-kantoja löydettiin tässä tutkimuksessa yhteensä 12 tapausta, 2/222 (0,9 %) ajanjaksolla 2008–2010 ja 10/186 (5,4 %) ajanjaksolla 2018–2020. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0.001, khiin neliötesti). Kefuroksiimiresistenttien bakteerien osuus kasvoi ajanjaksojen välillä, samoin kuin ampisilliiniresistenttien bakteerin osuus alle yhden kuukauden ikäisten lasten tapauksista. Kefuroksiimia käytettiin empiirisenä antibioottina noin 90 %:ssa tapauksista.
Kefuroksiimiherkkyydeltään alentuneiden bakteerikantojen osuuden todettiin lisääntyneen seuranta-aikana. Tähän tärkeimpänä selityksenä on bakteerikantojen mikrobilääkeherkkyyden tulkintaan käytettävän standardin muutos amerikkalaisesta Clinical Laboratory Standards Institute (CLSI) järjestelmästä eurooppalaiseen European Committee on Antimicrobial Susceptibility testing (EUCAST) systeemiin Tyksin mikrobiologialla vuonna 2011. Moniresistenttien ESBL-kantojen havaittiin yleistyneen. Tutkimuksen löydökset vastaavat hyvin yleistä käsitystä maailmanlaajuisesta mikrobilääkeresistenssin yleistymisestä. Mikäli tavallisten virtsatieinfektiota aiheuttavien bakteereiden beetalaktaamiresistenssi jatkossa edelleen lisääntyy, voi tämä muutos olla tarpeellista huomioida myös empiiristen antibioottien valinnassa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri bakteerilajien yleisyys lasten pyelonefriitin aiheuttajana sekä arvioida bakteerien herkkyyttä eri antibiooteille. Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa oli bakteerien antibioottiresistenssissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset ajanjaksojen 2008–2010 ja 2018–2020 välillä. Tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen. Pyelonefriitin vuoksi Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lasten infektio-osastolla olleiden potilaiden tiedot haettiin sähköisestä sairauskertomusjärjestelmästä ja analysoitiin.
Tutkimuksen aineisto koostui 408 Tyksissä vuosina 2008–2010 (n=222) ja 2018–2020 (n=186) lasten infektio-osastolla hoidetusta pyelonefriitin sairastaneesta potilaasta. Lasten infektio-osastolla näytettäisiin hoidettavan aiempaa enemmän hyvin nuoria, imeväisikäisiä lapsia. Vuosina 2008–2010 hoidettiin 44 (19,8 %) alle 3 kk ikäistä lasta ja vuosina 2018–2020 61 (32,8 %) lasta. Yleisin virtsatieinfektion aiheuttaja aineiston lapsilla oli E. coli 314 tapauksella (84 % viljelypositiivisista tapauksista). Seuraavaksi yleisempiä aiheuttajia olivat E. faecalis, Klebsiella pneumoniae, Staphylococcus-lajit, P. aeruginosa, E. cloacae ja K. oxytoca. ESBL-kantoja löydettiin tässä tutkimuksessa yhteensä 12 tapausta, 2/222 (0,9 %) ajanjaksolla 2008–2010 ja 10/186 (5,4 %) ajanjaksolla 2018–2020. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0.001, khiin neliötesti). Kefuroksiimiresistenttien bakteerien osuus kasvoi ajanjaksojen välillä, samoin kuin ampisilliiniresistenttien bakteerin osuus alle yhden kuukauden ikäisten lasten tapauksista. Kefuroksiimia käytettiin empiirisenä antibioottina noin 90 %:ssa tapauksista.
Kefuroksiimiherkkyydeltään alentuneiden bakteerikantojen osuuden todettiin lisääntyneen seuranta-aikana. Tähän tärkeimpänä selityksenä on bakteerikantojen mikrobilääkeherkkyyden tulkintaan käytettävän standardin muutos amerikkalaisesta Clinical Laboratory Standards Institute (CLSI) järjestelmästä eurooppalaiseen European Committee on Antimicrobial Susceptibility testing (EUCAST) systeemiin Tyksin mikrobiologialla vuonna 2011. Moniresistenttien ESBL-kantojen havaittiin yleistyneen. Tutkimuksen löydökset vastaavat hyvin yleistä käsitystä maailmanlaajuisesta mikrobilääkeresistenssin yleistymisestä. Mikäli tavallisten virtsatieinfektiota aiheuttavien bakteereiden beetalaktaamiresistenssi jatkossa edelleen lisääntyy, voi tämä muutos olla tarpeellista huomioida myös empiiristen antibioottien valinnassa.