Lähellä-adposition käyttö 1900-luvun alun suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimukseni aiheena on lähellä-adposition käyttö 1900-luvun alun suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavalla, eli millaisissa esiintymissä ja minkälaisten muiden sanojen kanssa lähellä-adpositiota on käytetty suomessa 1900-luvun alussa kirjoitetussa kaunokirjallisuudessa. Käytän tutkimukseni taustana kognitiivisen kieliopin käsitteitä ja ajatuksia kielen luonteesta. Tärkeimpiä käyttämiäni käsitteitä ovat kiintopiste ja muuttuja. Aineistoni koostuu 255 lähellä-grammin adpositioesiintymästä, jotka on poimittu Korp-korpuksen suomenkielisen kaunokirjallisuuden osakorpuksesta. Yhteensä esiintymiä on viidentoista vuoden ajalta, hieman yli sadasta teoksesta viideltätoista kirjailijalta. Tutkimuskysymyksikseni nostin neljä eri ilmiötä. Sijainnin tyypin (spatiaalinen, temporaalinen vai abstrakti, adposition jakautuminen pre- ja postpositioiksi, lähellä-adposition täydennyksen piirteet ja sijamuoto sekä grammin saamat astemääritteet. Näiden tutkimuskysymysten perusteella tutkimusmenetelmikseni valitsin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Aluksi laskin ja luokittelin aineistoani ryhmiin ja kategorioihin jokaisen tutkimani ilmiön kohdalla, jonka jälkeen analysoin näitä tuloksia ja muita havaintojani tarkemmin. Aluksi tutkin aineistostani täydennysten jakautumista genetiivi- ja partitiivisijoihin sekä lähellä-grammin sijaintia pre- tai postpositiona sekä täydennyksinä toimivien sanojen jakautumista kategorioihin sanakirjamerkityksen perusteella. Tämän jälkeen laskin ja pohdin aineistoni esiintymien jakautumista spatiaalisiin, temporaalisiin ja abstrakteihin merkityksiin. Halusin myös selvittää, mitä astemääritteitä lähellä-grammi saa. Yllätyksekseni astemääritteitä oli aineistossani huomattavasti odotettua enemmän. Tutkimuksen edetessä kiinnostuin myös siitä, että osassa esiintymiä lähellä-grammiin ei liity minkäänlaista verbiä, joten päätin tutkia niitäkin hieman lähemmin. Keskeisimmiksi tutkimustuloksikseni nousivat lähellä-grammin prepositiohakuisuus, partitiivin runsas määrä täydennysten sijana sekä olla-verbin ja astemääritteiden yleisyys. Lähellä-adposition esiintymistä lähes 84 % saa täydennyksekseen partitiivimuotoisen sanan ja lähes 77 % esiintymistä lähellä-adpositio on prepositiona. Täydennyksistä suurin osa on paikkaa tai ihmistä nimeäviä substantiiveja ja pronomineja. Odotuksenmukaista on, että tyypillisimmin esiintymä, jossa on lähellä-adpositio, merkitsee spatiaalista lähellä olemista. Mielenkiintoista taas on, että aineistossani on useita sellaisia esiintymiä, joista ei ilman kontekstia voi sanoa, onko kyseessä spatiaalinen vai abstrakti suhde. Astemääritteistä yleisimmät aineistossani ovat aivan ja niin. Olen omassa tutkimuksessani tehnyt monia mielenkiintoisia havaintoja lähellä-grammista ja sen käytöstä 1900-luvun alun kaunokirjallisessa tekstissä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista pohtia samoja asioita nykykielessä käytettävästä lähellä-adpositiosta tai ihmisten puheesta poimituista esiintymistä.