Eläköön jaettu johtajuus - pomokulttuurin aika on ohi! Case: Lounais-Hämeen Koulutuskuntayhtymä
Kantelus, Leea (2023-05-25)
Eläköön jaettu johtajuus - pomokulttuurin aika on ohi! Case: Lounais-Hämeen Koulutuskuntayhtymä
Kantelus, Leea
(25.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953035
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953035
Tiivistelmä
Toimeksiantona toteutetussa tutkimuksessa tarkastellaan jaettua johtajuutta itseohjautuvassa
tiimiorganisaatiossa. Tutkimuksen avulla pyritään lisäämään ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä
kohdeorganisaatiossa, pyrkimättä yleistettävään tietoon. Tavoitteena ei ole osoittaa jaetun
johtajuuden hyvyyttä johtamismallina eikä itseohjautuvan tiimiorganisaation hyödyllisyyttä
organisaatiomallina, vaan tuottaa näkökulmia kyseisen organisaation kehittämiseen.
Päätutkimuskysymyksenä on, millaisena jaettu johtajuus näyttäytyy johdon ja entisten
esihenkilöiden käsityksissä. Toisena tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia odotuksia
kohdeorganisaatiossa on jaetun johtajuuden edistämistä kohtaan.
Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusotteena on induktiivinen
tutkimusote ja tutkimus toteutettiin empiirinen aineistonkeruu edellä. Teoreettiset rajaukset
muodostuivat empiirisen aineiston analysoinnin perusteella. Pääluokiksi muodostuivat
itseohjautuvuus, sekä jaettu johtajuus ja tiimiohjautuvuus että luottamus.
Tutkimusaineisto on kerätty prosessinomaisena jatkumona ja analysoitu kontekstilähtöisesti.
Tutkimuksessa oli käytössä aineistotriangulaatio, eli useampia aineistonkeruun metodeja: johdon
teemahaastattelu, entisten esihenkilöiden yksilöhaastattelut, etnografinen havainnointi ja
organisaation valmiit aineistot.
Tutkimus osoitti, että vaikka johtajuus on jaettua, tarve ja odotukset johtamista kohtaan eivät
katoa. Johtajuus nähdään yhä yhtenä keskeisimpänä organisaatioiden menestystekijänä, vaikka
johtajuutta koskevat odotukset ovatkin muuttuneet (Grunes, Gudmundsson & Irmer 2014, 113–
114).
Tutkimuksesta havaittiin, että autonomiaa halutaan johtajien toimesta antaa ja lisätä, kunhan arjen
toiminta edistää yhteisiä ja organisatorisia päämääriä. Lisäksi johdon käsityksissä korostuivat
näkemykset siitä, että kun henkilöstölle annetaan vapautta ja vastuuta, tunnistetaan potentiaalia
sekä arvostetaan ideoita ja aloitteita, niin organisatorinen kehittyminenkin on ketterämpää. Jaetun
johtajuuden keskeisimpänä tavoitteena nähtiin sen mahdollistama kehittyminen ja ketteryys(engl.
agile). Kun päätöksentekovaltaa siiretään sinne, missä työkin tehdään, muutoksia voidaan tehdä
heti tarpeen ilmaantuessa. (Hirvikorpi 2005, 152–153; Schell & Bischof 2021, 11–13).
Yksilötyöntekijöiden omaehtoisen työnsä kehittämisen, yhteistyön ja tiimiohjautuvuuden
sujuvuuden sekä tiimien välisen yhteistyön havaittiin aineiston perusteella olevan keskeisimpiä
kehittämistarpeita.
Jaetun johtajuuden onnistumisen mittarina informantit pitivät molemminpuolista luottamusta,
organisaation tavoitteisiin sitoutumista ja strategisten tavoitteiden edistämistä. Heidän
näkemystensä mukaan itseohjautuvuuden tulee edistää yhteisten päämäärien toteutumista ja
yhteistyön sujuvuutta, jotta johtajuuden jakaminen on ylipäätään hyödyllistä. Eräs keskeinen
tutkimustulos oli, että vuorovaikutukselle ja dialogisuudelle tulee antaa nykyistä enemmän aikaa,
jotta tällainen yhteinen ymmärrys jaetusta johtajuudesta ja sen tavoitteista voisi syntyä.
Henkilöstön valtuuttamisella kehittämiseen ja uusien toimintatapojen luomiseen halutaan
varmistaa jaetun johtajuuden vakiintuminen toimintamalliksi.
tiimiorganisaatiossa. Tutkimuksen avulla pyritään lisäämään ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä
kohdeorganisaatiossa, pyrkimättä yleistettävään tietoon. Tavoitteena ei ole osoittaa jaetun
johtajuuden hyvyyttä johtamismallina eikä itseohjautuvan tiimiorganisaation hyödyllisyyttä
organisaatiomallina, vaan tuottaa näkökulmia kyseisen organisaation kehittämiseen.
Päätutkimuskysymyksenä on, millaisena jaettu johtajuus näyttäytyy johdon ja entisten
esihenkilöiden käsityksissä. Toisena tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia odotuksia
kohdeorganisaatiossa on jaetun johtajuuden edistämistä kohtaan.
Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusotteena on induktiivinen
tutkimusote ja tutkimus toteutettiin empiirinen aineistonkeruu edellä. Teoreettiset rajaukset
muodostuivat empiirisen aineiston analysoinnin perusteella. Pääluokiksi muodostuivat
itseohjautuvuus, sekä jaettu johtajuus ja tiimiohjautuvuus että luottamus.
Tutkimusaineisto on kerätty prosessinomaisena jatkumona ja analysoitu kontekstilähtöisesti.
Tutkimuksessa oli käytössä aineistotriangulaatio, eli useampia aineistonkeruun metodeja: johdon
teemahaastattelu, entisten esihenkilöiden yksilöhaastattelut, etnografinen havainnointi ja
organisaation valmiit aineistot.
Tutkimus osoitti, että vaikka johtajuus on jaettua, tarve ja odotukset johtamista kohtaan eivät
katoa. Johtajuus nähdään yhä yhtenä keskeisimpänä organisaatioiden menestystekijänä, vaikka
johtajuutta koskevat odotukset ovatkin muuttuneet (Grunes, Gudmundsson & Irmer 2014, 113–
114).
Tutkimuksesta havaittiin, että autonomiaa halutaan johtajien toimesta antaa ja lisätä, kunhan arjen
toiminta edistää yhteisiä ja organisatorisia päämääriä. Lisäksi johdon käsityksissä korostuivat
näkemykset siitä, että kun henkilöstölle annetaan vapautta ja vastuuta, tunnistetaan potentiaalia
sekä arvostetaan ideoita ja aloitteita, niin organisatorinen kehittyminenkin on ketterämpää. Jaetun
johtajuuden keskeisimpänä tavoitteena nähtiin sen mahdollistama kehittyminen ja ketteryys(engl.
agile). Kun päätöksentekovaltaa siiretään sinne, missä työkin tehdään, muutoksia voidaan tehdä
heti tarpeen ilmaantuessa. (Hirvikorpi 2005, 152–153; Schell & Bischof 2021, 11–13).
Yksilötyöntekijöiden omaehtoisen työnsä kehittämisen, yhteistyön ja tiimiohjautuvuuden
sujuvuuden sekä tiimien välisen yhteistyön havaittiin aineiston perusteella olevan keskeisimpiä
kehittämistarpeita.
Jaetun johtajuuden onnistumisen mittarina informantit pitivät molemminpuolista luottamusta,
organisaation tavoitteisiin sitoutumista ja strategisten tavoitteiden edistämistä. Heidän
näkemystensä mukaan itseohjautuvuuden tulee edistää yhteisten päämäärien toteutumista ja
yhteistyön sujuvuutta, jotta johtajuuden jakaminen on ylipäätään hyödyllistä. Eräs keskeinen
tutkimustulos oli, että vuorovaikutukselle ja dialogisuudelle tulee antaa nykyistä enemmän aikaa,
jotta tällainen yhteinen ymmärrys jaetusta johtajuudesta ja sen tavoitteista voisi syntyä.
Henkilöstön valtuuttamisella kehittämiseen ja uusien toimintatapojen luomiseen halutaan
varmistaa jaetun johtajuuden vakiintuminen toimintamalliksi.