Mielenterveysosaaminen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden osa-alueena
Mäkinen, Heidi; Tukia, Heidi (2023-05-30)
Mielenterveysosaaminen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden osa-alueena
(30.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953342
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953342
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden mielenterveysosaamista. Tavoitteena oli kuvata, millaiseksi sosiaalityöntekijät kokevat mielenterveysosaamisensa, millainen merkitys tällä osaamisella on lastensuojelun sosiaalityössä sekä miten mielenterveysosaaminen näyttäytyy osana lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuutta. Tässä tutkielmassa sosiaalityöntekijöiden kokemuksia mielenterveysosaamisesta tarkasteltiin vanhempien mielenterveyden häiriöihin liittyvän osaamisen kautta.
Tutkimusaineisto koostui 11 sosiaalityöntekijän kirjoitelmista, jotka kerättiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella lastensuojelun avohuollon yksiköissä. Sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmat kerättiin Webropol-alustalle. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Ohjaavina teorioina tutkielmassa olivat sosiaalityön asiantuntijuus ja mielenterveysosaaminen.
Tutkielman tulos on, että lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden mielenterveysosaaminen on melko hyvällä tasolla. Sosiaalityöntekijät kokivat, että heillä on perustiedot mielenterveydestä ja sen häiriöistä sekä osaamista asiakkaiden ohjaamiseen avun piiriin. Sosiaalityöntekijät yhdistivät mielenterveysosaamisen erityisesti häiriöiden tunnistamiseen ja palveluohjaukseen. Heillä oli myös ymmärrystä mielenterveyden häiriöiden vaikutuksesta vanhemmuuteen ja perheeseen kokonaisuutena. Sosiaalityöntekijät yhdistivät mielenterveysosaamisen myös toimivaan vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa, puheeksi ottamisen –taitoon sekä omaan työssä jaksamiseen.
Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijöiden mielenterveysosaaminen on kehittynyt erityisesti työkokemuksen sekä työn aikana saadun lisäkoulutuksen kautta. Sosiaalityöntekijät toivoivat saavansa lisää osaamista mielenterveyden häiriöihin liittyen. Aihe koettiin merkityksellisenä erityisesti siksi, että mielenterveyden haasteet ovat lastensuojelun asiakasperheissä yleisiä. Samalla ymmärrettiin, ettei mielenterveysongelmien hoito ole lastensuojelun tehtävä. Rakenteellisena haasteena esiin nousi mielenterveyspalveluiden saatavuuden ongelmat.
Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät tunnistivat mielenterveysosaamisen erittäin tärkeäksi lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden osaksi. Osaamisen tasossa oli kuitenkin eroja, eikä pelkkää sosiaalityön koulutusta nähty riittävänä mielenterveysosaamisen tuottajana. Haasteena voidaankin nähdä osaamisen epätasalaatuisuus, sillä osaamisen kehittäminen voi jäädä yksittäisen sosiaalityöntekijän kiinnostuksen varaan. Mielenterveysosaamisen lisääminen lastensuojelussa voi kuitenkin olla merkittävällä tavalla lisäämässä perheiden haasteiden tunnistamista ja avun antamista.
Tutkimusaineisto koostui 11 sosiaalityöntekijän kirjoitelmista, jotka kerättiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella lastensuojelun avohuollon yksiköissä. Sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmat kerättiin Webropol-alustalle. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Ohjaavina teorioina tutkielmassa olivat sosiaalityön asiantuntijuus ja mielenterveysosaaminen.
Tutkielman tulos on, että lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden mielenterveysosaaminen on melko hyvällä tasolla. Sosiaalityöntekijät kokivat, että heillä on perustiedot mielenterveydestä ja sen häiriöistä sekä osaamista asiakkaiden ohjaamiseen avun piiriin. Sosiaalityöntekijät yhdistivät mielenterveysosaamisen erityisesti häiriöiden tunnistamiseen ja palveluohjaukseen. Heillä oli myös ymmärrystä mielenterveyden häiriöiden vaikutuksesta vanhemmuuteen ja perheeseen kokonaisuutena. Sosiaalityöntekijät yhdistivät mielenterveysosaamisen myös toimivaan vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa, puheeksi ottamisen –taitoon sekä omaan työssä jaksamiseen.
Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijöiden mielenterveysosaaminen on kehittynyt erityisesti työkokemuksen sekä työn aikana saadun lisäkoulutuksen kautta. Sosiaalityöntekijät toivoivat saavansa lisää osaamista mielenterveyden häiriöihin liittyen. Aihe koettiin merkityksellisenä erityisesti siksi, että mielenterveyden haasteet ovat lastensuojelun asiakasperheissä yleisiä. Samalla ymmärrettiin, ettei mielenterveysongelmien hoito ole lastensuojelun tehtävä. Rakenteellisena haasteena esiin nousi mielenterveyspalveluiden saatavuuden ongelmat.
Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät tunnistivat mielenterveysosaamisen erittäin tärkeäksi lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden osaksi. Osaamisen tasossa oli kuitenkin eroja, eikä pelkkää sosiaalityön koulutusta nähty riittävänä mielenterveysosaamisen tuottajana. Haasteena voidaankin nähdä osaamisen epätasalaatuisuus, sillä osaamisen kehittäminen voi jäädä yksittäisen sosiaalityöntekijän kiinnostuksen varaan. Mielenterveysosaamisen lisääminen lastensuojelussa voi kuitenkin olla merkittävällä tavalla lisäämässä perheiden haasteiden tunnistamista ja avun antamista.