Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemukset tukitoimien laatimisesta, toteuttamisesta ja seurannasta koronakeväällä 2020
Vesamäki, Susanna (2023-06-03)
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemukset tukitoimien laatimisesta, toteuttamisesta ja seurannasta koronakeväällä 2020
(03.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953476
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060953476
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokivat tukitoimien laatimisesta, toteuttamisesta sekä seurannasta koronakevään 2020 aikana. Lisäksi tarkastelin syitä, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset kuvasivat juuri tukitoimien seurannan onnistumisesta. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu varhaiskasvatuksen mahdollistamisen ja tukitoimien käsitteen purkamisesta. Lisäksi tarkastelen koronapandemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikutuksia aiemmin tehdyissä tutkimuksissa niin valtakunnallesti kuin kansainvälisesti. Teoriaosassa tuon erityisesti esille niitä muutoksia, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat huomanneet koronapandemian vaikuttavan.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja olen käyttänyt tutkimuksessa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona toimii sekundaariaineisto, joka kuvaa hyvin laajasti koronapandemian vaikutuksia koronakeväällä 2020 niin varhaiskasvatuksen johtajien, opetus- ja kasvatushenkilökunnan kuin huoltajienkin näkökulmasta. Tähän tutkimukseen olen rajannut vain varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilökunnan kokemukset ja keskityn niiden analysointiin.
Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemukset tukitoimien laatimista, toteuttamista ja seurannasta käsittelivät pääasiassa niin lasten kuin henkilöstön poissaoloja. Toisiksi eniten kokemuksissa esiintyi resurssiongelmat varhaiskasvatuksessa. Kolmanneksi eniten vastauksissa esiintyi yhteydenpitoon liittyvät haasteet ja vähiten mainintoja tuli koronaohjeistuksien asettamista haasteista. Tukitoimien seurannan arvioinnissa kokemukset vaihtelivat jonkin verrankin onnistunutta tai epäonnistunutta seurantaa arvioidessa. Tukitoimien seurannassa onnistumisen edellytyksiksi koettiin vaihtelevasti samaisten teemojen esiintymistä. Vaikka lasten poissaolot on koettu haasteelliseksi seurannan onnistumisessa, osaltaan pienemmät lapsiryhmät ovat helpottaneet seurantaa.
Tulevaisuudessa on haastavaa pystyä ennustamaan seuraavan pandemian ajankohtaa. Miten tulevaisuuteen voi kuitenkin varautua, on hyvä tiedostaa tekijät, jotka aiheuttivat vastaavanlaisen kriisin aikana haasteita, jota opetus- ja kasvatusalalla kohdattiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää niiden lasten oppimisen, kasvun ja kehityksen tukemiseen, joilla on jo ennestään ollut tuen tarpeita. Lisäksi olisi tärkeää, että varhaiskasvatuksen resursseihin kiinnitettäisiin jo etukäteen huomiota eikä vasta sitten, kun pahin on jo tapahtunut.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja olen käyttänyt tutkimuksessa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona toimii sekundaariaineisto, joka kuvaa hyvin laajasti koronapandemian vaikutuksia koronakeväällä 2020 niin varhaiskasvatuksen johtajien, opetus- ja kasvatushenkilökunnan kuin huoltajienkin näkökulmasta. Tähän tutkimukseen olen rajannut vain varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilökunnan kokemukset ja keskityn niiden analysointiin.
Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemukset tukitoimien laatimista, toteuttamista ja seurannasta käsittelivät pääasiassa niin lasten kuin henkilöstön poissaoloja. Toisiksi eniten kokemuksissa esiintyi resurssiongelmat varhaiskasvatuksessa. Kolmanneksi eniten vastauksissa esiintyi yhteydenpitoon liittyvät haasteet ja vähiten mainintoja tuli koronaohjeistuksien asettamista haasteista. Tukitoimien seurannan arvioinnissa kokemukset vaihtelivat jonkin verrankin onnistunutta tai epäonnistunutta seurantaa arvioidessa. Tukitoimien seurannassa onnistumisen edellytyksiksi koettiin vaihtelevasti samaisten teemojen esiintymistä. Vaikka lasten poissaolot on koettu haasteelliseksi seurannan onnistumisessa, osaltaan pienemmät lapsiryhmät ovat helpottaneet seurantaa.
Tulevaisuudessa on haastavaa pystyä ennustamaan seuraavan pandemian ajankohtaa. Miten tulevaisuuteen voi kuitenkin varautua, on hyvä tiedostaa tekijät, jotka aiheuttivat vastaavanlaisen kriisin aikana haasteita, jota opetus- ja kasvatusalalla kohdattiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää niiden lasten oppimisen, kasvun ja kehityksen tukemiseen, joilla on jo ennestään ollut tuen tarpeita. Lisäksi olisi tärkeää, että varhaiskasvatuksen resursseihin kiinnitettäisiin jo etukäteen huomiota eikä vasta sitten, kun pahin on jo tapahtunut.