Työhyvinvointi osana nykyajan työelämää. : Saavuttaako työhyvinvointi vuokratyöntekijät yhtä todennäköisesti kuin muut työntekijät?

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tehdä vertailevaa kvantitatiivista työhyvinvointitutkimusta vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden välillä Suomen työelämässä. Tutkimuksen lähtökohtana on työhyvinvoinnin merkitys, koska se on perusedellytys toimivalle työelämälle ja työntekijöiden työkyvylle. Vuokratyöntekijöitä koskevat samat työlait kuin muita työntekijöitä, mutta he työskentelevät samaan aikaan vähintään kahdelle yritykselle, mikä herättää huolen heidän työhyvinvoinnistaan. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut esiin epäkohtia, joita vuokratyöntekijöiden työpaikalla tapahtuu. Tämän vuoksi on tärkeää tehdä vertailevaa tutkimusta saaden tietoa, toteutuuko työhyvinvointi samalla todennäköisyydellä vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden työpaikalla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ensimmäisessä osiossa tarkastellaan työhyvinvointia, jota alustetaan työhyvinvoinnin ja työhyvinvointitutkimuksen historian kautta. Työhyvinvoinnin historia ulottuu 1920-luvulle asti, jolloin on tehty alkeellista stressitutkimusta. Suomessa on 1930-luvulta alkaen säädetty työsuojelullisia lakeja. Nykyään puhutaan myös työn merkityksestä ja mielekkyydestä, joten työ ei ole vain taloudellisen pääoman lähde. Luvussa määritellään kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja keskitytään tutkimuksen keskeisiin osa-alueisiin eli organisaatioon ja johtamiseen niin kirjallisuuden kuin aiempien tutkimusten kautta. Teorian toisessa luvussa käsitellään vuokratyötä yleisesti, Suomen vuokratyötä sekä vuokratyön hyviä ja huonoja puolia, kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten valossa. Tutkimustehtävänä on vertailla niitä työhyvinvoinnin osa-alueita, joihin voidaan vaikuttaa vain organisaation ja johdon toimesta, joten työyhteisö ja työntekijän oma rooli on rajattu ulkopuolelle. Tutkimuksen osa-alueina ovat työn hallinta eli oman työn tekemiseen vaikuttaminen sekä esihenkilön / organisaation työhyvinvointiteot eli tasapuolinen kohtelu, organisaation työkykyteot sekä työn arviointi. Nämä osa-alueet nousevat kirjallisuudessa ja aiemmissa tutkimuksissa olennaisesti esiin työhyvinvoinnin edistäjinä. Tutkimustulosten mukaan nämä kaikki toteutuvat vuokratyöntekijöiden työpaikalla epätodennäköisemmin kuin muiden työntekijöiden työpaikalla. Kaikista suurimmat erot ovat työkykytekojen ja työn arvioinnin todennäköisyyden suhteen. Olennaisesti esiin nousee myös alakohtaiset erot näiden asioiden toteutumisessa, huonoin tilanne on niillä aloilla, joilla vuokratyöntekijöitä on eniten. Lisäksi vuorotyöllä voidaan todella olevan vaikutusta näiden työhyvinvointiasioiden toteutumiseen. Tasapuolisen kohtelun kokemisessa ei ole suuria eroavaisuuksia vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden välillä, mutta sukupuolten välinen ero on suuri naisten ollessa miehiä epätodennäköisemmin samaa mieltä tasapuolisen kohtelun toteutumisesta. Lisäksi miehet voivat naisia huomattavasti todennäköisemmin vaikuttaa omien työtehtäviensä sisältöö