Elämäntanssi 1890–1915 : Ellen Thesleffin elävä ruumis

Abstract

Väitöskirja tutkii 1800-luvun lopun modernin murroksen aikakauden käsityksiin ruumiista ja ruumiillisuudesta suomalaisen kuvataiteilija Ellen Thesleffin taiteellisen tuotannon ja elämäkerrallisten aineistojen valossa vuosien 1890–1915 välisenä aikana.

Kulttuuri- ja taidehistoriallisen analyysin avulla tutkimus avaa sitä, miten Thesleff suhteutti, kommentoi ja koki ruumiillisuutensa suhteessa oman aikakautensa normeihin ja annettuihin malleihin. Tutkimuksessa tuodaan esiin, miten Thesleff maalasi ja visualisoi ruumista ja miten hän siitä puhui ja kirjoitti. Debattia naisen asemasta, ruumiista ja seksuaalisuudesta käytiin kiivaasti yhteiskunnan eri aloilla 1800- luvun lopulla ja uuden vuosisadan alussa, myös naisten itsensä toimesta. Uudistuva feminiini ruumiillisuus muotoutui Thesleffin eläessä erityisesti naisasialiikkeiden, vapaan tanssin, urheilun, voimistelun ja vitalististen elämäntapauudistusliikkeiden piirissä. Nämä seikat vaikuttivat Thesleffin työskentelyn taustalla, eikä hän ainoastaan esittänyt vuosisadan vaihteen vallitsevia sukupuolikäsityksiä taiteessaan, vaan osallistui aktiivisesti niiden muodostamiseen.

Tutkimuslähteet koostuvat Thesleffin tekemästä taiteesta, valokuvista, päiväkirjoista, kirjeistä ja muistiinpanoista. Tutkimuksessa Thesleffin jälkeensä jättämät aineistot ymmärretään tapahtumapaikkoina, joiden kautta lähestytään niin Thesleffin ruumiillisuutta kuin hänen ymmärrystään oman aikansa ruumiillisuudesta. Väitöskirja pohtii, millä tavoin Thesleff ymmärsi ja koki ruumiillisen olemisensa ja miten hänen aistillinen ja liikkeellinen maailmassa-olemisensa kirjautui maalauksiin, luonnoksiin ja tekstuaalisiin materiaaleihin kuten kirjeisiin ja päiväkirjoihin. Thesleffin taide, valokuvat, kirjeet ja päiväkirjamerkinnät eivät vain heijastaneet sitä yhteiskunnallista prosessia, jossa moderni ruumiillisuus syntyi, vaan olivat yksi tuon prosessin tapahtumapaikoista. Samalla kun Thesleffin taide oli kulttuurinsa tuottamaa, oli se myös kulttuuria muuttavaa ja varioivaa.

Tutkimus kumpuaa taide- ja kulttuurihistoriallisista tutkimustraditioista. Kulttuurihistoriallista on erityisesti aineistolähtöisyys ja kontekstia rakentava ote, jolloin kontekstit ovat myös tutkimustuloksia. Tutkimuksessa painottuu diskursiivisuuden ja tekstuaalisuuden lisäksi yksilön kokemus ja yksilön toiminnan korostaminen. Taidehistoriallista ovat aineistojen tarkastelu visuaalisten elementtien avulla. Analyysin apuna käytetään kuvallisia vertailuja, sekä kuvallisten ja kirjallisten aineistojen ristiinlukemista. Lisäksi taidehistorian tutkimusmenetelmiä edustaa osallistuva havainnointi ja vuorovaikutus, jota on tämän tutkimuksen puitteissa tehty osana esitystaiteellista Omakuva-työryhmää liikkumalla ja aistimalla tutkimusaineistoja ruumiillisesti.

Teoreettinen pohja on fenomenologisessa filosofiassa, jossa keskeisessä osassa ovat ruumiillisuus, aistimukset ja liike. Työn otsikko ”Elämäntanssi” suuntaa tutkimusta teoreettisesti kohti ruumista, ruumiillisuutta ja kokemusta – elävää ja elettyä. Työ liikkuukin osin myös elämäkerrallisessa maastossa, koska työ, teoria ja elävä ruumis ovat toisiinsa kietoutuneita.

Tutkimuksessa mennyt ja nykyisyys kytkeytyvät toisiinsa, sillä nykypäivän normit vaikuttavat siihen, millaista historiaa tutkija saa ja voi kirjoittaa. Menneisyydessä kaikki on yhtä lailla siinä kehkeytymisen tilassa ja tulemisen prosessissa, jossa nykyisyytemmekin määrittyy. Liike ja prosessit liittyvät tapoihin lähestyä tutkimusaineistoja sekä tutkimuksen etiikkaan eli siihen, millaiseksi historia tutkimuksessa lopulta muotoutuu.

Thesleff-aineistojen tutkiminen tapahtumisen käsitteen avulla ruumiillisuuden, lihallisuuden, liikkeen ja jopa tanssin näkökulmista (ja niiden avulla) laajentaa ja tarkentaa käsityksiä Thesleffin taiteesta, työskentelystä, taiteellisesta elinpiiristä ja asemasta taiteilijana avantgarden vuosikymmeninä Suomessa ja Euroopassa.

Dance of life 1890–1915. The Living Body of Ellen Thesleff

This doctoral dissertation examines the late nineteenth-century era of modern breakthrough in the conceptions of the body and corporeality in the light of the artistic production and biographical material of the Finnish visual artist Ellen Thesleff between 1890 and 1915.

Through cultural and art historical analysis, the study focuses on how Thesleff related, commented, and experienced her corporeality in relation to the norms and given models of her time. The study emphasize how Thesleff painted and visualised the body and how she talked and wrote about it. This was linked to discussions about gender and particularly the female body in the late nineteenth and early twentieth centuries. Women’s status, bodies and sexuality were fiercely debated in different sectors of society and during Thesleff ’s lifetime, a renewed embodiment of womanhood took shape in free dance, sport, gymnastics, and the vitalist lifestyle reform movements. These influenced Thesleff ’s work, and she did not only represent the dominant gender concepts of the turn of the century in her art, but actively participated in their formation.

The research sources consist of Thesleff ’s art, photographs, diaries, letters, and notes. The dissertation explores the ways in which Thesleff understood and experienced her embodied being and how her sensual and mobile being-in-the-world was depicted in paintings and sketches, but also in texts such as letters and diaries. The materials Thesleff left behind are in this research understood as locations of happening through which to approach both Thesleff ’s embodiment and her understanding of the embodiment of her time. The study reveals how Thesleff ’s art, photographs, letters, and diary entries not only reflected the social process in which modern embodiment emerged but were also locations of that process to happen. While Thesleff ’s art was produced by her culture, it also transformed and varied her own culture.

The research stems from the traditions of art and cultural history research. Cultural history is source-oriented and context-constructive, therefore research contexts are also parts of the research results in its own. According to cultural historical perspective the research also emphasizes the individual experience and the individual’s agency. The art-historical approach involves the examination of sources through visual elements. The analysis is aided by visual comparisons, and cross-reading of visual and written materials. Art historical research methods also include participant observation and interaction which in this research has happened as a part of a 7 performing arts working group “Omakuva”. In this art-based work the objective of research has been the bodily movement and sensing of the research materials.

The theoretical basis of the research lies in phenomenological philosophy, where embodiment, sensory perception and movement play a central role. The title of the work, “The Dance of Life”, directs the research towards the body, embodiment and experience - the living and the lived. This is why the work is also related to biographical research and life writing.

The norms of the present influence the history that we write. History as well as the present are equally in a state of emergence and in the process of becoming. In research, this becoming and happening relates to the ways in which sources are approached and to the ethics of research, i.e., the way in which history is shaped in the research. The notion of “happening” concentrates in the body and processes of embodiment in Thesleff ’s art.

Studying Thesleff ’s sources from (and through) the perspectives of corporeality, carnality, movement and even dance expands and refines our understanding of Thesleff ’s art, her work, her artistic milieu, and her status as an artist in the decades of the modernist avant-garde in Finland and Europe.