”Milloin koronapandemia loppuu?” : Monimenetelmällinen kyselytutkimus alakouluikäisten lasten korona-ajan elämäntyytyväisyyden ja pandemiaan liittyvien huolien kokemuksista Turun ja Naantalin alueella.

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin alakouluikäisten lasten koettua hyvinvointia pandemia-aikana, hyödyntämällä kognitiivista, eli tiedollista elämäntyytyväisyyden käsitettä sekä koronapandemiaan liittyviä huolia Turun ja Naantalin alueella. Koronapandemia on vaikuttanut monin tavoin ihmisten arkeen ja erittelen pandemian vaikutuksia erityisesti suomalaisten alakouluikäisten lasten näkökulmasta. Yksinhuoltaja- sekä monilapsiset perheet ja erityistarpeiset lapset vaikuttavat kuormittuneen eniten korona-aikana palveluiden resurssien heikentyessä tai siirtyessä etätapaamisiin. Tutkimustietoa nuorten subjektiivisesta hyvinvoinnista korona-aikana on kerätty jonkin verran, mutta alakouluikäiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nuorilla mielenterveysongelmien, kuten masennus ja ahdistus, sekä päihteiden käytön on todettu lisääntyneen.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu sosiologian ja psykologian tieteenalojen teorioista, erityisesti kriisiyhteiskuntateorian, sosioekologisten elinympäristöjen mallin ja resilienssin kautta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista alakouluikäisten elämäntyytyväisyys on korona-aikana ollut ja onko koronapandemiaan liittyvillä huolen tai stressin kokemuksilla yhteyttä tähän. Ensin toteutin elämäntyytyväisyyden ja pandemiaan liittyvien huolien tarkastelua määrällisesti IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmiston avulla ja lopuksi tarkastelin lasten avovastauksissa esille nostamia huolia koronaan liittyen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksessa käyttämäni aineiston olen kerännyt yhdessä tutkija Leena Haanpään kanssa keväällä 2021 osana kansainvälistä Lasten maailmat -tutkimusprojektia. Vastaajia aineistossa on 1004 kpl Turun ja Naantalin alueen alakouluista. Tutkimus toteutettiin verkkopohjaisena tai paperisena kyselylomakkeena 9—12-vuotiaille lapsille tutkijoiden ohjauksessa.

Tutkimuksen tuloksissa enemmistö vastaajista raportoi hyvin korkeaa ja vastaavaa elämäntyytyväisyyttä, kuin aiempina vuosina toteutetuissa kansallisissa tutkimuksissa. Pelon tai stressin oireita raportoi kokevansa reilu puolet vastaajista. Kymmenesosa vastaajista koki pelkäävänsä paljon tai huomattavasti koronavirusta. Tytöillä elämäntyytyväisyys sai tilastollisesti merkitsevällä tasolla hieman heikompia arvioita. Pelkojen tai huolien kokemuksia koronapandemiaan liittyen näyttäytyi tytöillä myös hieman enemmän. Koronaviruksen pelkoa mittaavilla muuttujilla ei näkynyt huomattavaa korrelaatiota tai tilastollisesti merkittävää yhteyttä elämäntyytyväisyyden kokemuksiin.

Kyselyn avovastauksissa useampi kuin joka kymmenes kyselyyn vastanneista lapsista ilmaisi jonkinlaista huolta koronapandemiaan liittyen. Jaottelin nämä huolet neljään eri kategoriaan huolen kohteen perusteella. Huolet kohdistuivat oman perheen ja läheisten sairastumiseen, omaan terveyteen tai koettuun kuormitukseen pandemia-aikana, epävarmaan tulevaisuuteen tai koronan rajoitustoimiin ja niiden jatkumiseen. Osassa vastauksia huolen kohteena oli useampi kuin yksi edellä mainituista. Lasten huolia tai pelkoja voitaisiin lievittää paremmalla tiedottamisella ja riittävän keskustelutuen varmistamisella. Jatkossa olisi tärkeä lisätä resursseja heikentyneisiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, sekä tuoda esille lisää tietoa koronapandemian kokemuksista lasten itsensä kertomana Tämän avulla voitaisiin tulevaisuudessa arvioida paremmin rajoitustoimien hyötyjä ja haittoja, sekä mahdollisesti huomioida erityistarpeiset lapset paremmin.