Vuokralleottajan rikosoikeudellinen vastuu rahoitusleasingsopimuksen rikkomisesta

Abstract

Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miten vuokralleottajalle voi syntyä rikosoikeudellinen vastuu rahoitusleasingsopimuksen rikkomisen seurauksena? Ensimmäiseksi apututkimuskysymykseksi päätutkimuskysymykseen vastaamiseksi on, mihin rikosnimikkeisiin vuokralleottaja voi syyllistyä rahoitusleasingsopimusta rikkoessaan? Toisena apututkimuskysymyksenä tutkitaan, miten petos- tai kavallusrikoksen uhrin varallisuutta on tarkoituksenmukaista suojata?

Tutkimuksen kohteena on, mitä mahdollisia rikosoikeudellisia seuraamuksia vuokralleottajalle voi seurata rahoitusleasingsopimuksen rikkomisesta. Tyyppitapauksessa vuokralleottaja rikkoo rahoitusleasingsopimusta niin, että kohde myydään kuin omana sopimusehtojen vastaisesti kolmannelle. Tutkimuksessa tehdään rajanvetoa sen välillä, milloin kyse on siviilioikeudellisesta riita-asiasta ja milloin rikosoikeudellisen vastuun luovasta sopimusrikkomuksesta.

Tutkielmassa analysoidaan siviilioikeudellisten sääntelyn merkitystä suhteessa rikoslain säännöksiin. Rikoslaista (39/1889) tutkimuksen kannalta merkittävimmät säännökset ovat petos (RL 36:1 §) ja kavallus (RL 28:4 §). Tutkielmassa tutkitaan sopimusrikkomusten luonnetta – millaisilla rahoitusleasingsopimuksen rikkomuksilla saatetaan syyllistyä rikoslaissa säänneltyyn rikokseen?

Tutkielmassa pohditaan kriminalisointiperiaatteiden ja oikeushyväajattelun valossa sopimusrikkomuksen kriminalisoimisen tarkoituksenmukaisuutta. Onko kriminalisoiminen tarpeen rahoitusleasingsopimuksen rikkomisen uhrin riittävän oikeusturvan kannalta? Riittääkö siviilioikeudellinen puoli yksinään takaamaan riittävällä tavalla uhrin oikeussuojan?

Yleensä leasingsopimuksista puhuttaessa viitataan nimenomaan rahoitusleasingsopimuksiin. Rahoitusleasing eroaa muista leasingsopimuksista siinä, että vuokraan liittyvä elementti kuuluu osaksi rahoitusleasingsopimuksille tyypillistä kolmikantaista suhdetta. Tutkielmassa tarkasteltava rahoitusleasingmuoto on tarkalleen ottaen epäsuora rahoitusleasing. Kolmikantaisessa suhteessa osallisina ovat lopulta vuokralleottaja, myyjä ja vuokralleantaja. Rahoitusleasingsopimuksen mukaiset vuokrakohteet vaihtelevat riippuen vuokralleottajayrityksen toimialasta. Vuokrakohde ei ole vuokralleottajan omaisuutta eikä se ole missään vaiheessa tarkoitettu siirrettäväksi vuokralleottajan omaisuudeksi.

Oikeudellisesti kiperäksi rajanvedon tekee vuokralleottajan toiminnan tahallisuuden arvioiminen. Kyse on oikeustoimesta ja joskus myös oikeustoimien ketjusta eikä fyysisestä menettelystä (esimerkiksi pahoinpitelyssä nyrkin isku kasvoihin). Kavallus tai petos rikoksina ovat usein harkittuja ja suunnitelmallisia toimintamenettelyjä. Näiden rikosten suorittamiselle on usein tietty tarkoitus ja tavoite olemassa, mutta niiden osoittaminen ja todistaminen on haastavaa.

The main research question of the study is, how can the lessee incur criminal liability as a result of breaching the finance lease agreement? The first auxiliary research question to answer the main research question is, which types of crimes can the lessee commit when violating the financial leasing agreement? As another auxiliary research question, how is it appropriate to protect the assets of the victim of fraud or embezzlement?

The subject of the study is what possible criminal sanctions for the lessee may result from breaching the finance lease agreement. In a typical case, the lessee violates the financial leasing agreement so that the object is sold to a third party as if it were his own, in violation of the terms of the agreement. The research draws a line between when it is a civil dispute and when it is a breach of contract that creates criminal liability.

The thesis analyzes the importance of civil law regulation in relation to the provisions of the Criminal Code. The most significant provisions of the Criminal Law (39/1889) in terms of research are fraud (RL 36:1 §) and embezzlement (RL 28:4 §). The thesis examines the nature of contract violations - what kinds of violations of the finance lease contract may lead to a crime regulated in the Criminal Code?

The thesis considers the appropriateness of criminalizing a breach of contract in light of the principles of criminalization and good legal thinking. Is criminalization necessary in terms of adequate legal protection for the victim of a financial leasing contract violation? Is the civil law aspect alone sufficient to adequately guarantee the victim's legal protection?

Usually, when talking about leasing contracts, we refer specifically to financial leasing contracts. Financial leasing differs from other leasing contracts in that the element related to rent is part of the tripartite relationship typical of financial leasing contracts. The form of financial leasing examined in the dissertation is, strictly speaking, indirect financial leasing. Ultimately, the parties involved in a tripartite relationship are the lessee, the seller and the lessor. The rental properties according to the finance lease agreement vary depending on the business of the lessee company. The rental object is not the lessee's property and it is never intended to be transferred as the lessee's property.

Judging the intentionality of the lessee's actions makes drawing the line more difficult from a legal point of view. It's about a legal action and sometimes also a chain of legal actions and not a physical procedure (for example, a punch to the face in the case of assault). Embezzlement or fraud as crimes are often considered and planned operating procedures. There is often a certain purpose and goal for committing these crimes, but proving and proving them is challenging.