Erikoisetsintäkoiran käyttömahdollisuudet happamien sulfaattimaiden tunnistamisessa ja paikallistamisessa
Aarrekorpi, Hanna (2023-06-26)
Erikoisetsintäkoiran käyttömahdollisuudet happamien sulfaattimaiden tunnistamisessa ja paikallistamisessa
Aarrekorpi, Hanna
(26.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023072691135
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023072691135
Tiivistelmä
Happamat sulfaattimaat aiheuttavat hapettuessaan merkittävää haittaa ympäristölle. Tästä syystä
niiden olemassaolo hankealueilla tulee selvittää ennen kuivatus- ja maankaivuutoimien aloittamista.
Selvitystyöt toteutetaan erilaisilla näytteenotoilla ja laboratorioanalyyseillä. Näytteenottopisteiden
valitseminen perustuu parhaassakin tapauksessa valistuneeseen arvioon happamien sulfaattimaiden
mahdollisesta sijainnista. Saatujen näytteiden analysointi laboratoriossa on verrattain kallista ja aikaa
vievää. Kentällä tehtävällä vetyperoksidihapetus-pikatestillä saadaan suuntaa antava tulos jo
muutamassa tunnissa, mutta testi ei sovellu runsaasti orgaanista ainesta sisältäville materiaaleille,
minkä lisäksi se vaatii erityisen välineistön ja kemikaalien mukana kuljettamista. Koiran hajuaistia on
hyödynnetty useissa eri käyttökohteissa. Voisiko sitä hyödyntää myös happamien sulfaattimaiden
paikallistamisessa?
Tämän työn tarkoituksena on ollut selvittää i) voiko koira oppia erottelemaan happamat sulfaattimaat
muista maa-aineksista hajuerotteluradalla, ii) pystyykö koira paikallistamaan happamat sulfaattimaat
jo valmiiksi läjitetyistä maamassoista ja iii) pystyykö koira paikallistamaan happamat sulfaattimaat
koskemattoman maan pinnalta.
Työssä käytettiin Tunnistus-hankkeesta, GTK:lta, ja LUKE:lta saatuja hapan sulfaattimaa-näytteitä,
sekä pääasiassa GTK:n Tikkurilan ja Östersundomin pehmeikkötutkimuksista saatuja ei-sulfidipitoisia
verrokkinäytteitä. Erilaiset ilmaisuun, etsintätarkkuuteen ja etsintäkuvioon liittyvät
tekniikkaharjoitukset toteutettiin pääasiassa harjoitushajua (kong) käyttäen. Varsinaisen kohdehajun
(happamat sulfaattimaat) opettaminen toteutettiin hajuerottelurataharjoituksilla.
Hajuerottelurataharjoituksista siirryttiin maastoharjoitteluun, jossa harjoiteltiin sekä maanpinnalle
kätkettyjen, että maahan kaivettujen kätköjen etsimistä erilaisissa ympäristöissä. Myös autenttisilla
happamien sulfaattimaiden yleiskartan mukaisilla kohteilla käytiin kokeilemassa, miten koira alueisiin
reagoi.
Happamien sulfaattimaiden tunnistamiseen koulutettu erikoisetsintäkoira pystyy tunnistamaan ja
erottelemaan happamat sulfaattimaat muista maa-aineksista hajuerotteluradalla yli 90 %
todennäköisyydellä. Myös maanpinnalle piilotetut kätköt koira löytää helposti. Näin ollen
erikoisetsintäkoiraa voidaan hyödyntää jo kentällä, paikallistamaan happamat sulfaattimaat valmiiksi
läjitetyistä maamassoista tai näytteenottoa varten kairatusta materiaalista. Muiden maakerrosten alla
sijaitsevien autenttisten happamien sulfaattimaa-esiintymien paikallistamismahdollisuutta ei tämän
tutkimuksen puitteissa saatu selvitettyä.
niiden olemassaolo hankealueilla tulee selvittää ennen kuivatus- ja maankaivuutoimien aloittamista.
Selvitystyöt toteutetaan erilaisilla näytteenotoilla ja laboratorioanalyyseillä. Näytteenottopisteiden
valitseminen perustuu parhaassakin tapauksessa valistuneeseen arvioon happamien sulfaattimaiden
mahdollisesta sijainnista. Saatujen näytteiden analysointi laboratoriossa on verrattain kallista ja aikaa
vievää. Kentällä tehtävällä vetyperoksidihapetus-pikatestillä saadaan suuntaa antava tulos jo
muutamassa tunnissa, mutta testi ei sovellu runsaasti orgaanista ainesta sisältäville materiaaleille,
minkä lisäksi se vaatii erityisen välineistön ja kemikaalien mukana kuljettamista. Koiran hajuaistia on
hyödynnetty useissa eri käyttökohteissa. Voisiko sitä hyödyntää myös happamien sulfaattimaiden
paikallistamisessa?
Tämän työn tarkoituksena on ollut selvittää i) voiko koira oppia erottelemaan happamat sulfaattimaat
muista maa-aineksista hajuerotteluradalla, ii) pystyykö koira paikallistamaan happamat sulfaattimaat
jo valmiiksi läjitetyistä maamassoista ja iii) pystyykö koira paikallistamaan happamat sulfaattimaat
koskemattoman maan pinnalta.
Työssä käytettiin Tunnistus-hankkeesta, GTK:lta, ja LUKE:lta saatuja hapan sulfaattimaa-näytteitä,
sekä pääasiassa GTK:n Tikkurilan ja Östersundomin pehmeikkötutkimuksista saatuja ei-sulfidipitoisia
verrokkinäytteitä. Erilaiset ilmaisuun, etsintätarkkuuteen ja etsintäkuvioon liittyvät
tekniikkaharjoitukset toteutettiin pääasiassa harjoitushajua (kong) käyttäen. Varsinaisen kohdehajun
(happamat sulfaattimaat) opettaminen toteutettiin hajuerottelurataharjoituksilla.
Hajuerottelurataharjoituksista siirryttiin maastoharjoitteluun, jossa harjoiteltiin sekä maanpinnalle
kätkettyjen, että maahan kaivettujen kätköjen etsimistä erilaisissa ympäristöissä. Myös autenttisilla
happamien sulfaattimaiden yleiskartan mukaisilla kohteilla käytiin kokeilemassa, miten koira alueisiin
reagoi.
Happamien sulfaattimaiden tunnistamiseen koulutettu erikoisetsintäkoira pystyy tunnistamaan ja
erottelemaan happamat sulfaattimaat muista maa-aineksista hajuerotteluradalla yli 90 %
todennäköisyydellä. Myös maanpinnalle piilotetut kätköt koira löytää helposti. Näin ollen
erikoisetsintäkoiraa voidaan hyödyntää jo kentällä, paikallistamaan happamat sulfaattimaat valmiiksi
läjitetyistä maamassoista tai näytteenottoa varten kairatusta materiaalista. Muiden maakerrosten alla
sijaitsevien autenttisten happamien sulfaattimaa-esiintymien paikallistamismahdollisuutta ei tämän
tutkimuksen puitteissa saatu selvitettyä.