Raskaana olevan puhetta syntymättömästä vauvasta, raskaudesta ja synnytyksestä vuorovaikutteisen ultraäänikäynnin aikana: laadullinen kuvaileva tutkimus. : "Kyl tää vaan, entistä enemmän ei niinku malta odottaa et hän syntyis. Tapaa sitten ton puuhastelijan."
Varjonen, Tiia (2023-08-30)
Raskaana olevan puhetta syntymättömästä vauvasta, raskaudesta ja synnytyksestä vuorovaikutteisen ultraäänikäynnin aikana: laadullinen kuvaileva tutkimus. : "Kyl tää vaan, entistä enemmän ei niinku malta odottaa et hän syntyis. Tapaa sitten ton puuhastelijan."
Varjonen, Tiia
(30.08.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230901115704
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230901115704
Tiivistelmä
Raskausaikaa pidetään muutosten ajankohtana, joka valmistaa vanhemmuuteen. Raskausaikana mielikuvat itsestä vanhempana ja syntymättömästä vauvasta alkavat rakentua. Tämä muutosaika on herkkä ja voi saada negatiivisen suunnan vanhemman mielenterveyshäiriön tai muiden riskitekijöiden vuoksi, mitkä voivat vaikuttaa negatiivisesti kiintymyksen muodostumiseen tulevan lapsen kanssa. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten raskaana olevat sanoittavat raskauttaan, syntymätöntä vauvaa ja synnytystä vuorovaikutteisen ultraäänikäynnin yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia raskaana olevien puheen sisältöä, heidän kuvaamiaan mielikuvia ja tekemiä tulkintoja vuorovaikutteisella ultraäänikäynnillä.
Tämän laadullisen kuvailevan tutkimuksen aineisto on osa laajempaa interventiotutkimusta, jossa selvitetään vuorovaikutteisen ultraäänikäynnin vaikutusta raskaana olevan lieviin masennusoireisiin ja kiintymyksen muodostumiseen tulevan lapsen kanssa. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan raskaana olevan vuorovaikutteisista ultraääni-interventiokäynneistä, joita on yhteensä 24. Tämän tutkimuksen osallistujat ovat keskimäärin 32.6-vuotiaita ja heillä on lieviä masennusoireita. Masennusoireita mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) kyselyllä, jota käytettiin osallistujien rekrytoinnissa, tutkimukseen valikoitumisen yhteydessä. Vuorovaikutteisen ultraääni-intervention tavoitteena on muun muassa tukea raskaana olevan ja syntymättömän vauvan välistä kiintymystä. Jokainen raskaana oleva osallistui kolmeen interventiokäyntiin raskausviikoilla 26–32. Käynnit tallennettin videokuvaamalla ja litteroitiin. Aineistoanalyysi suoritettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Analyysissä tuli esille kolme sisältöteemaa, jotka olivat 1. Vauvan liike ja asento kohdussa mielikuvien rakentajana, 2. Raskausaika ja raskauden konkretisoituminen ja 3. Synnytys kokemuksen näkökulmasta; mielikuvia, toiveita ja odotuksia. Raskaana oleville syntymättömän vauvan liike oli tapa olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, rakentaa mielikuvia vauvasta ja vauvan toiminnan motiiveista niin ultraäänikäynnillä kuin arjessa. Liike osoittautui raskaana oleville merkiksi siitä, että vauva voi hyvin. Raskaana olevien puheessa raskausaika tuli esiin ajan kontekstissa, jossa itsestä huolehtiminen oli tapa hoitaa syntymätöntä vauvaa. Raskaana olevat kuvailivat raskautta aikana, jonka monet osallistujista halusivat jakaa perheensä kanssa. Ultraäänikäynneillä synnytykseen liittyvässä puheessa raskaana olevat kuvailivat mielikuvia synnyttämisen tapaan ja paikkaan liittyen. Synnytykseen liitettyihin mielikuviin vaikuttivat aiemmat kokemukset synnytyksestä.
Tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa, koska tulokset kuvaavat yksityiskohtaisemmin ja laajemmin raskaana olevan puhetta ultraäänikäynnin aikana. Raskaana olevat ovat aiemmissa tutkimuksissa kuvailleet myönteisiä kokemuksia vauvan liikkeen näkemisestä, raskauden konkretisoitumisen tunteesta ja raskauden jakamisesta läheisten kanssa. Vuorovaikutteisen ultraäänen vaikutuksesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan tarkemmin tutkia raskaana olevien mielikuvia, masennusoireiden muutosta ja kiintymyksen muodostumista syntymättömään vauvaan.
Tämän laadullisen kuvailevan tutkimuksen aineisto on osa laajempaa interventiotutkimusta, jossa selvitetään vuorovaikutteisen ultraäänikäynnin vaikutusta raskaana olevan lieviin masennusoireisiin ja kiintymyksen muodostumiseen tulevan lapsen kanssa. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan raskaana olevan vuorovaikutteisista ultraääni-interventiokäynneistä, joita on yhteensä 24. Tämän tutkimuksen osallistujat ovat keskimäärin 32.6-vuotiaita ja heillä on lieviä masennusoireita. Masennusoireita mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) kyselyllä, jota käytettiin osallistujien rekrytoinnissa, tutkimukseen valikoitumisen yhteydessä. Vuorovaikutteisen ultraääni-intervention tavoitteena on muun muassa tukea raskaana olevan ja syntymättömän vauvan välistä kiintymystä. Jokainen raskaana oleva osallistui kolmeen interventiokäyntiin raskausviikoilla 26–32. Käynnit tallennettin videokuvaamalla ja litteroitiin. Aineistoanalyysi suoritettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Analyysissä tuli esille kolme sisältöteemaa, jotka olivat 1. Vauvan liike ja asento kohdussa mielikuvien rakentajana, 2. Raskausaika ja raskauden konkretisoituminen ja 3. Synnytys kokemuksen näkökulmasta; mielikuvia, toiveita ja odotuksia. Raskaana oleville syntymättömän vauvan liike oli tapa olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, rakentaa mielikuvia vauvasta ja vauvan toiminnan motiiveista niin ultraäänikäynnillä kuin arjessa. Liike osoittautui raskaana oleville merkiksi siitä, että vauva voi hyvin. Raskaana olevien puheessa raskausaika tuli esiin ajan kontekstissa, jossa itsestä huolehtiminen oli tapa hoitaa syntymätöntä vauvaa. Raskaana olevat kuvailivat raskautta aikana, jonka monet osallistujista halusivat jakaa perheensä kanssa. Ultraäänikäynneillä synnytykseen liittyvässä puheessa raskaana olevat kuvailivat mielikuvia synnyttämisen tapaan ja paikkaan liittyen. Synnytykseen liitettyihin mielikuviin vaikuttivat aiemmat kokemukset synnytyksestä.
Tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa, koska tulokset kuvaavat yksityiskohtaisemmin ja laajemmin raskaana olevan puhetta ultraäänikäynnin aikana. Raskaana olevat ovat aiemmissa tutkimuksissa kuvailleet myönteisiä kokemuksia vauvan liikkeen näkemisestä, raskauden konkretisoitumisen tunteesta ja raskauden jakamisesta läheisten kanssa. Vuorovaikutteisen ultraäänen vaikutuksesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan tarkemmin tutkia raskaana olevien mielikuvia, masennusoireiden muutosta ja kiintymyksen muodostumista syntymättömään vauvaan.