Suomalaisten pienyritysten resilienssi hankintojen johtamisen näkökulmasta : Ekstensiivinen tapaustutkimus valmistavassa teollisuudessa

Abstract

Tutkimuskirjallisuudessa esitetään yleisesti, että yritysten toimintaympäristöt ovat muuttuneet epävarmemmiksi. Viime vuosina esiintyneillä häiriöillä, kuten Covid-19-pandemialla ja Venäjän aloittamalla hyökkäyssodalla Ukrainaan, on ollut yllättäviä ja merkittäviä seurauksia kaiken kokoisille yrityksille. Tämän johdosta yritysten resilienssin, jolla tarkoitetaan yritysten kykyä varautua odottamattomiin tapahtumiin, reagoida häiriöihin sekä toipua niistä nopeasti, merkitys on korostunut. Resilienssin näkökulman houkuttelevuus onkin siinä, että yrityksen ei tarvitse tietää ennalta kaikkia mahdollisia uhkia ja niiden todennäköisyyksiä, kuten perinteisessä riskienhallinnassa on tarpeen. Tutkimus on rajattu käsittelemään suomalaisia pienyrityksiä valmistavassa teollisuudessa ja tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen ymmärrys resilienssin ilmiöstä pienyritysten hankintojen johtamisen kontekstissa. Yrityksen resilienssin nähdään muodostuvan viidestä kyvykkyydestä, jotka ovat läpinäkyvyys, yhteistyö, redundanssi, joustavuus ja ketteryys. Tutkimuskysymys, johon tutkimus pyrkii vastaamaan, on määritelty seuraavasti: Millaista suomalaisten pienyritysten resilienssi on hankintojen johtamisen näkökulmasta? Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan hyödyntämällä tutkimusstrategiana ekstensiivisen tapaustutkimuksen mallia. Laadullisen lähestymistavan tarkoituksena on kuvailla tutkittavaa ilmiötä sekä tunnistaa samankaltaisuuksia useamman tapauksen välillä. Aineisto kerättiin neljästä Lounais- ja Etelä-Suomessa toimivasta teollisuusyrityksestä ja analysoitiin soveltamalla Gioia- metodologian mukaista aineiston koodausta. Prosessin avulla pyrittiin lisäämään tutkittavan ilmiön ymmärrettävyyttä sen todellisessa kontekstissa. Teoreettisen kontribuution tavoitteena on tarjota täydentävää ymmärrystä valitusta teoriasta, kun taas käytännön kontribuution näkökulmasta tavoitteena on luoda pienyrityksille ymmärrystä resilienssin ilmiöstä, mikä voi tukea niiden päätöksentekoa. Tulokset voivat esimerkiksi mahdollistaa pienyritysten resilienssin kehittämisen proaktiivisempaan suuntaan, minkä avulla ne voivat kohdata tulevaisuuden häiriöt luottavaisemmin. Yksittäisten tapausten analysoinnissa nousi esiin, että pienyritysten resilienssi ilmenee yritysten välillä erilaisilla tavoilla. Tutkimuksen neljän tapauksen välillä korostui kuitenkin yhteneväisiä pääpiirteitä. Keskeisimmät havainnot tukevat väitettä, jonka mukaan Suomen valmistavan teollisuuden toiminta poikkeustilanteissa on usein reaktiivista, mutta kuitenkin nopeaa. Tämän reaktiivisuuden voidaan väittää korostuvan erityisesti pienyritysten kontekstissa, johtuen niiden rajallisista resursseista. Pienyritysten toimintaa kuvastaa toimittajauskollisuus. Tulosten valossa voidaan kuitenkin väittää, että pienyritysten resilienssin merkittävä rajoite on niiden rajallinen kyky luoda läheisiä kumppanuuksia tavarantoimittajien kanssa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että pienyritysten resilienssi pohjautuu suurelta osin puskurivarastoihin sekä ketteryyteen, joka ilmenee niiden kykynä oppia virheistään ja reagoida haasteisiin. Pienyritykset ovat esimerkiksi alkaneet kiinnittämään enemmissä määrin huomiota varatoimittajien hankintaan.