Investigating the human-animal relationship in working animals

Abstract

Throughout history, humans have coexisted with animals, fulfilling various roles in human life including providing food, clothing, and assistance in research and labor. The study of human-animal relationships has been a subject of interest for centuries; however, studies have predominantly focused on pets, livestock, and zoo animals, leaving a lack of attention to the relationships between humans and working animals despite their significant time spent in proximity to humans.

With this thesis I aimed to address this gap by exploring overlooked factors that influence the relationship between working animals and their handlers. Specifically, I delved into the impact of familiarity, relationship duration, the number of handlers and past owners, handler experience, and animals' own experiences as well as the effects of different living environments on the human-animal relationship. To achieve these research goals, I conducted experiments with three species of large ungulates used for transportation purposes: timber working Asian elephants, leisure horses, and sledge reindeer. Ungulates are the biggest representative of the working animals and a focus on these three populations, having different history with humans and living in different contexts, allowed the investigation of various aspects of the human-working animal relationship. The experiments focused on exposure to novelty in the presence of human handlers and communication tasks between animal and handler. The goal was to reproduce situations that are commonly encountered and crucial in a human-animal working context.

The findings revealed that longer and more familiar relationships between handlers and animals led to reduced reluctance towards novelty in Asian elephants and horses. However, reindeer appeared to be less sensitive to handler familiarity. These differences could be attributed to the amount of time the different species in our populations spend with their familiar caretakers. These results suggest that the development of a positive human-animal relationship may require a significant amount of time, influenced by multiple factors, including the animal’s previous interactions and experiences with humans, as well as the cumulative impact of repeated interactions shaping the animal's daily life. Age and training experience played important roles in all three species, with younger individuals showing more exploratory behaviours and older individuals demonstrating increased success in communication. This finding suggests that as animals mature and receive more training, they become more adept at understanding and responding to human communicative cues. The social and physical environment strongly influenced horses' success at following human cues, with larger groups and larger fields leading to higher success rates. An appropriate living environment can enhance animals' cognitive development and performance in communicative tasks with humans.

Altogether, the five chapters of this thesis offer a fresh and comprehensive perspective on the study of the human- working animal relationship, specifically from the vantage point of working animals. These findings hold valuable implications for practices and training techniques concerning draft working animals, empowering handlers to customise their approaches based on the distinct characteristics and sensitivities of each species. It is imperative to acknowledge and address the specific needs of working animals and to establish suitable living conditions that cater to their physical, social, and cognitive requirements. The creation of environments that foster cognitive growth, cultivate positive relationships between animals and handlers, and provide opportunities for learning and exploration can significantly enhance the well-being and effectiveness of working animals.

<b>Tutkitaan ihmisen ja eläimen suhde työeläimissä</b>

Kautta aikojen ihmiset ovat eläneet yhdessä eläinten kanssa ja hyödyntäneet niitä eri tavoin, kuten ruoan ja vaatetuksen hankkimiseen ja käyttämällä eläimiä apuna tutkimuksessa ja työssä. Ihmisten ja eläinten suhteiden tutkimus on ollut kiinnostuksen kohteena vuosisatojen ajan, mutta nämä tutkimukset ovat pääosin keskittyneet lemmikkeihin, karjaan ja eläintarhaeläimiin, jättäen huomiotta ihmisten ja työeläinten väliset suhteet, vaikka nämä eläimet viettävät huomattavan paljon aikaa ihmisten läheisyydessä.

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli paikata tämä aukko tutkimalla huomiotta jääneitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työeläinten ja niiden hoitajien väliseen suhteeseen. Keskityin erityisesti tutkimaan tuttavuuden, suhteen keston, hoitajien ja entisten omistajien määrän, hoitajien kokemuksen ja eläinten omien kokemusten sekä erilaisten elinympäristöjen vaikutusta ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Saavuttaakseni nämä tutkimustavoitteet suoritin kokeita kolmen suurikokoisen, kuljetustarkoituksiin hyödynnetyn eläinlajin kanssa: metsätyössä käytettävien aasiannorsujen, vapaa-ajan hevosten sekä rekiporojen. Sorkka- ja kavioeläimet edustavat suurinta osaa työeläimistä ja näiden kolmen eläinpopulaation suuret erot historian ja elinympäristön suhteen mahdollistivat laajan näkökulman ihmisen ja työeläimen väliseen suhteeseen. Kokeissa keskityttiin uutuudelle altistamiseen ihmishoitajien läsnä ollessa sekä eläimen ja hoitajan välisiin kommunikaatiotehtäviin. Tavoitteena oli toisintaa tilanteita, jotka ovat yleisiä ja ratkaisevan tärkeitä ihmis-eläin -työkontekstissa.

Tulokset osoittivat, että pidemmät ja tutummat suhteet hoitajien ja eläinten välillä johtivat vähentyneeseen vastahakoisuuteen uutuutta kohtaan aasiannorsujen ja hevosten kohdalla. Porot vaikuttivat sen sijaan vähemmän herkiltä hoitajien tuttuudelle. Nämä erot voitiin liittää siihen, kuinka paljon aikaa eri lajien yksilöt viettävät tuttujen hoitajiensa kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että myönteisen ihmisen ja eläimen välisen suhteen kehittäminen voi vaatia merkittävän määrän aikaa ja että prosessiin vaikuttavat monenlaiset tekijät, mukaan lukien eläimen aiemmat vuorovaikutukset ja kokemukset ihmisten kanssa sekä toistuvien vuorovaikutusten kumulatiivinen vaikutus eläimen päivittäiseen elämään. Ikä ja koulutuskokemus olivat tärkeitä kaikkien kolmen lajin kohdalla: nuoremmat yksilöt osoittivat enemmän tutkivia käyttäytymismuotoja, kun taas vanhemmat yksilöt onnistuivat paremmin kommunikaatiossa. Tämä löydös viittaa siihen, että eläinten kypsyessä ja saadessa enemmän koulutusta ne kehittyvät taitavammiksi ihmisten viestintämerkkien ymmärtämisessä ja niihin reagoimisessa. Sosiaalinen ja fyysinen ympäristö vaikutti voimakkaasti hevosten onnistumiseen ihmisen vihjeiden seuraamisessa: suuremmat ryhmät ja laajemmat alueet johtivat korkeampiin onnistumisasteisiin. Sopiva elinympäristö voi edistää eläinten kognitiivista kehitystä ja suorituskykyä kommunikaatiotehtävissä ihmisten kanssa.

Kaiken kaikkiaan tämän väitöskirjan viisi osaa tarjoavat tuoreen ja kattavan näkökulman ihmisen ja työeläimen suhteen tutkimukseen, erityisesti työeläinten näkökulmasta. Tutkimuslöydökset ovat erityisen arvokkaita tarkasteltaessa työeläimiä koskevia käytäntöjä ja koulutustekniikoita. Hoitajilla on mahdollisuus muokata lähestymistapojaan kunkin lajin erityispiirteiden ja herkkyyksien perusteella. Työeläinten erityistarpeet on tärkeää tunnustaa ja niihin tulee vastata sekä luoda sopivia elinolosuhteita, jotka vastaavat eläinten fyysisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia tarpeita. Kognitiivista kasvua tukevien, kokeilemista ja oppimista mahdollistavien sekä eläinten ja hoitajien välisten myönteisten suhteiden kehittymiseen kannustavien ympäristöjen luominen voi merkittävästi parantaa työeläinten hyvinvointia ja tehokkuutta.