Maanomistajien aktiivisuus hirvieläinvahinkojen ennaltaehkäisemisessä

Abstract

Yhdeksän kymmenestä maanomistajasta raportoi jonkinlaisista hirvien aiheuttamista vahingoista metsissään. Useimmiten vahingot kuitenkin ovat vähäisiä ja vain pieni osa raportoi suurista korvattavista hirvieläinvahingoista. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa maanomistajat raportoivat useammin vahingoista pelloillaan kuin muualla Suomessa. Suurin osa eli noin 80% maanomistajista tekee toimenpiteitä vähentääkseen hirvieläinten aiheuttamia metsätalousvahinkoja. Niitä tehdään keskimääräistä harvemmin joillain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan hirvitalousalueilla sekä Lapissa. Tosin jopa vierekkäisten hirvitalousalueiden välillä on tässä paljon vaihtelua. Kuusen suosiminen uudistusaloilla on sekä suosituin, että tehokkain toimenpide maanomistajien mielestä. Taimikohtaiset karkoitteet nähtiin hyvin tehokkaina estämään metsätuhoja, mutta vain kymmenesosa maanomistajista käyttää tätä toimenpidettä. Maanomistajat ovat usein epävarmoja siitä ovatko toimenpiteet vaikuttaneet vahinkoihin tai kokevat, että niistä ei ole ollut hyötyä. Noin puolet peltoja omistavista maanomistajista ei tee mitään toimenpiteitä vähentääkseen maatalous- ja puutarhavahinkoja maillaan. Niitä kuitenkin toteutetaan enemmän Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kuin muualla Suomessa, missä myös raportoidaan useammin vahinkoja pelloilla. Vaikuttaa, että Suomessa hirvieläinten aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääosin metsätalouteen. Maatalousja puutarhavahinkoja estävät toimenpiteet korreloivat kuitenkin hyvin vahvasti valkohäntäpeurakannan kanssa eli alueilla, joilla on enemmän valkohäntäpeuroja tehdään selvästi enemmän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

Löysimme, että maanomistajien raportoimien hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa siihen tekevätkö maanomistajat vahinkoja estäviä toimenpiteitä. Etenkin hirvien aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa tehtyjen toimenpiteiden määrään metsätaloudessa. Maatalous- ja puutarhavahinkojen estämiseksi tehtyjen toimenpiteiden määrään taas vaikuttavat eniten valkohäntäpeurojen aiheuttamat vahingot. Mallien perusteella koettuja vahinkoja pelloilla täytyy kuitenkin olla paljon ennen kuin maanomistaja alkaa tehdä listattuja toimenpiteitä. Kaikissa malleissa, joissa tutkittiin vahinkojen ja toimenpiteiden välistä yhteyttä, alueiden merkitys eroja selittävänä muuttujana on pieni. Tulevissa selvityksissä olisi hyvä ottaa huomioon hirvitalousalueiden välinen vaihtelu kaikkialla Suomessa, jotta tarkempia eroja voitaisiin tutkia. Vaikuttaa siltä, että koettujen hirvieläinvahinkojen määrä on tärkeä tekijä siinä tekeekö maanomistaja jonkinlaisia toimenpiteitä estääkseen näitä vahinkoja. Maanomistajan valitsemiin maa- ja metsätalouden toimenpiteisiin vaikuttavat kuitenkin enimmäkseen muut tekijät kuin koetut hirvieläinten tekemät vahingot. Etenkin valkohäntäpeurakannan koko on tietyillä alueilla tärkeässä roolissa tehdäänkö toimenpiteitä.

<b>The measures taken by landowners in prevention of deer damage</b>

The Finnish Wildlife Agency's Well-being from Game process includes promoting research and communication about the welfare effects of game economy and increasing the economic activity related to hunting and fishing. In 2021, landowners' views on deer and deer management were collected through a survey. The survey material is divided by wildlife agency area, and in Uusimaa and Varsinais-Suomi by moose management areas. The report examines landowners' views on deer damage, their actions in preventing damage, and whether damage and prevention measures are connected. Based on the survey responses, the amount of damage caused by deer can be influenced to some extent by measures practiced in agriculture and forestry.

Nine out of ten landowners report some kind of deer damage in their forests. Most of the time, however, the damage is minor, and only a small share of landowners report large compensable deer damage. Landowners in Uusimaa and Varsinais-Suomi more often report damage to their fields than landowners elsewhere in Finland. The majority, about 80%, of landowners take measures to reduce forestry damage caused by deer. They are done less often than average in some moose management areas of Varsinais-Suomi and Uusimaa, as well as in Lapland. However, there is a lot of variation even between adjacent moose management areas. Preferring spruce in redevelopment areas is both the most popular and the most effective preventive measure according to landowners. Seedling-specific repellents were seen as very effective in preventing forest damage, but only a tenth of landowners use this measure. Landowners are often unsure whether the measures have affected the damage or feel that they have not been beneficial. About half of landowners who own fields do not take any measures to reduce agricultural and horticultural damage on their land. However, they are carried out more in Uusimaa and Varsinais-Suomi than in the rest of Finland, where more often damage to fields is also reported. It seems that the damage caused by deer in Finland mainly affects forestry. However, the measures to prevent agricultural and horticultural damage are very strongly correlated with the white-tailed deer population, i.e. in areas with more white-tailed deer, clearly preventive measures are more used.

We found that the amount of deer damage reported by landowners is connected to whether landowners take measures to prevent damage. In particular, the amount of damage caused by moose affects the amount of measures taken in forestry. The amount of measures taken to prevent agricultural and horticultural damage, on the other hand, is most affected by damage caused by white-tailed deer. Based on the models, however, there must be a considerable amount of damage in the fields before the landowner starts taking the listed measures. In all models that examined the connection between damage and measures, the importance of regions as a variable explaining the differences is small. In future surveys, it would be good to take into account the variation between moose management areas all over Finland, so that more detailed differences could be studied. It appears that the amount of deer damage experienced is an important factor in whether a landowner takes any steps to prevent this damage. However, the agricultural and forestry measures chosen by the landowner are mostly influenced by factors other than the perceived damage caused by deer. In particular, the size of the white-tailed deer population plays an important role in certain areas as to whether measures are taken.