Emotionaalisen reaktiivisuuden rooli sotakokemusten ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydessä vauvaiän kehitykseen: Eriävän alttiuden teoria

Abstract

Uhkaavan kasvuympäristön tiedetään vaikuttavan vauvaiän kehitykseen pääosin kielteisesti. Monet maailman lapsista elävät sodan keskellä, minkä takia on tärkeää tutkia varhaista kehitystä uhan olosuhteissa. Ihmiset reagoivat kuitenkin eri tavalla yhtä vakavaan traumaattiseen kokemukseen, kuten seksuaaliseen väkivaltaan tai sotakokemuksiin. Biologinen ympäristöherkkyys on käsite, joka kuvaa yksilön herkkyyttä ympäristön vaikutuksille, kuten varhaiselle kasvuympäristölle. Yksilöllisiä eroja ympäristöherkkyydessä voidaan selittää eriävän alttiuden teorian avulla, jonka mukaan yksilöt eroavat toisistaan ympäristöherkkyyden suhteen, koska monimuotoisuus on edistänyt ihmislajimme selviytymismahdollisuuksia erilaisissa ympäristöissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli soveltaa eriävän alttiuden teoriaa erityisen turvattomassa ympäristössä, eli sotaolosuhteissa, kasvaviin lapsiin. Tutkimme ovatko emotionaalisesti reaktiiviset lapset erityisen alttiita kehityksen ongelmille perheissä, jotka ovat kokeneet paljon sotatraumoja ja joiden varhaisen vuorovaikutuksen laatu on huono. Tämän lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, voiko emotionaalisesti reaktiivisten lasten kehitys myös hyötyä erityisesti vähäisten sotatraumojen ja hyvälaatuisen vuorovaikutuksen olosuhteista. Tutkimukseen osallistui 511 palestiinalaista äitiä ja heidän vuonna 2014 syntyneet lapsensa. He osallistuivat tutkimukseen ennen lapsen syntymää, kun lapsi oli neljä kuukautta (N = 481) ja 12 kuukautta (N = 454). Äidit raportoivat kahden Gazan sodan (2008–2009 ja 2014) aikaisia kokemuksiaan muun muassa perheenjäsenten haavoittumisesta, materiaalisista menetyksistä ja kuolemanvaaran kokemuksista. Äidit raportoivat myös taustatekijät, äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen laadun (EA-SR Brief), vauvan emotionaalisen reaktiivisuuden tason (IBQ-R) sekä vauvan kielellisen ja sensorimotorisen kehityksen tason (IDQ). Eriävän alttiuden teoriaa testattiin regressioanalyyseilla, joissa emotionaalisen reaktiivisuuden roolia analysoitiin vauvan varhaisen ympäristön ja kehityksen välisen yhteyden moderaattorina. Hypoteesin vastaisesti perheen kohtaamien sotakokemusten korkea määrä ei lisännyt ympäristöherkkien vauvojen kehityksen ongelmia enempää kuin vauvojen, jotka eivät olleet ympäristöherkkiä. Ympäristöherkät vauvat eivät siis olleet erityisen alttiita uhkaavan ympäristön haitoille. Vauvojen ympäristöreaktiivisuuden, mutta ei negatiivisen emotionaalisuuden, taso vaikutti varhaisen vuorovaikutuksen laadun ja vauvaiän kehityksen väliseen yhteyteen, mutta hypoteesin vastaisesti. Ympäristöherkät vauvat eivät osoittaneet parempaa kielellistä kehitystä hyvän vuorovaikutuksen olosuhteissa. Sen sijaan ympäristöreaktiivisuudeltaan matala- ja keskitasoiset vauvat osoittivat parempaa kielellistä kehitystä hyvän vuorovaikutuksen olosuhteissa. Sensorimotoriseen kehitykseen vuorovaikutuksen laatu oli puolestaan positiivisesti yhteydessä jokaisella ympäristöreaktiivisuuden tasolla, mutta hypoteesin vastaisesti ympäristöherkät vauvat eivät osoittaneet parempaa sensorimotorista kehitystä hyvän vuorovaikutuksen olosuhteissa kuin matala- ja keskitasoiset vauvat. Päinvastoin, ympäristöreaktiivisuudeltaan matala- ja keskitasoiset vauvat osoittivat parempaa sensorimotorista kehitystä hyvän vuorovaikutuksen olosuhteissa, eli ympäristöherkät vauvat eivät hyötyneet muita enemmän kasvua tukevasta ympäristöstä. Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siltä, että biologinen ympäristöherkkyys, erityisesti ympäristöreaktiivisuus, on pikemminkin haittatekijä vauvan kehitystä ajatellen kasvua tukevassa ympäristössä. Ympäristöherkkyys ei vaikuttanut perheen kokemien sotakokemusten määrän ja vauvaiän kehityksen väliseen yhteyteen, mutta korkea ympäristöherkkyys näyttää heikentävän laadukkaan varhaisen vuorovaikutuksen myönteisiä vaikutuksia vauvaiän kielelliseen ja sensorimotoriseen kehitykseen. Ympäristöherkkyys ei kuitenkaan ole kovin merkittävä tekijä, joka selittää tai muuntaa ympäristöolosuhteiden vaikutuksia yksilön käyttäytymiseen, kehitykseen tai mielenterveyteen. Erilaisten suojaavien tekijöiden vaikutusta sotakokemusten ja vauvaiän kehityksen välisessä yhteydessä tulisikin tutkia lisää.