”Sehän oli ihan hirveä vääntö” : Koheesiopolitiikan rahoitus ja vastakkainasettelu suuralueiden näkökulmasta

Abstract

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vaikutti merkittävästi kansalliseen aluepolitiikkaan. Se yhdistettiin tiiviisti EU:n koheesiopolitiikkaan eli alue- ja rakennepolitiikkaan, jota leimaavat ohjelmallisuus sekä alueiden välinen kilpailu. Rahoituksen jakaminen aiheuttaa kuitenkin erimielisyyksiä maakuntien kesken, ja aluepoliittisessa keskustelussa ilmenee voimakastakin vastakkainasettelua.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää Manner-Suomen suuralueiden välistä vastakkainasettelua EU:n alue- ja rakennepolitiikan kontekstissa sekä siihen liittyvän rahoituksen alueellisen kohdentamisen perusteluita. Kyseessä on laadullinen ja induktiivinen tutkimus. Toteutin 12 asiantuntijahaastattelua, joihin maakuntien liittojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten koheesiopolitiikasta vastaavat johtajat osallistuivat alueidensa edustajina. Analysoin aineiston sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimuksessani alueiden edustajat perustelivat näkemyksiään etenkin alueellisten erojen pienentämisellä, sopimuksilla, pitkillä etäisyyksillä ja harvalla asutuksella, muun rahoituksen kohdentumisella, geopoliittisella tilanteella sekä vaikuttavuudella. Tyytymättömyys rahoitukseen painottui Etelä- ja Länsi-Suomeen ja tyytyväisyys puolestaan Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle. Koheesiopolitiikkaan toivottiin tehtävän rahoituksen aluejakoa ja tarkkuustasoa, laskentaperusteita ja kriteereitä, rahankäyttöä sekä oikeudenmukaisuutta koskevia muutoksia.

Alueiden välinen vastakkainasettelu liittyi ennen kaikkea EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen jakamiseen. Ydinkysymys on, tulisiko rahoitusta kohdentaa heikommin kehittyvien alueiden vahvistamiseen vai elinvoiman ja tuottavuuden tehostamiseen menestyvillä alueilla. Vastakkainasettelu näyttäytyi Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen välisenä rajana. Kiistoihin yhdistettiin usein negatiivissävytteisesti hallitus- ja puoluepolitiikka. Vastakkainasettelu ilmeni myös toisten alueiden edunvalvontatyötä koskevina kannanottoina.

Vastakkainasettelua voitaisiin vähentää tunnistamalla alueiden erilaiset roolit ja tarkastelemalla aluepolitiikkaa kokonaisvaltaisemmin. Keskeisinä pidettiin myös viranomaisten vastuualueiden selkeyttämistä ja koko Suomen laajuisia teemakohtaisia yhteistyöhankkeita. Työ- ja elinkeinoministeriöllä katsottiin olevan mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista keskustelua rahoituksen kohdentamisesta käydään.

Koheesiopolitiikkaan liittyvän vastakkainasettelun tunnistaminen on tärkeää, koska se heikentää alueiden välistä yhteistyötä. Tutkimukseni lisää ymmärrystä suuralueiden näkemyksistä EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoitusta koskien. Se voi toimia keskustelunavauksena ja pohdintoja herättävänä yhteenvetona vastakkainasettelun vähentämiskeinoista sekä koheesiopolitiikan rahoituksen kansallisen kohdentamisen perusteluista.

The accession of Finland to the European Union had a significant impact on national regional policy. It was closely connected to the EU's cohesion policy, i.e. regional and structural policy, which is characterized by programming periods and interregional competition. However, the allocation of funding causes disagreements between the regions, and there is a strong confrontation in the regional political debate.

The goal of my research was to examine the confrontation between the regions of Mainland Finland in the context of the EU's regional and structural policy, as well as the justifications for the regional allocation of the funding. This is a qualitative and inductive study. I conducted 12 expert interviews, in which the directors for cohesion policy from regional councils and the Centres for Economic Development, Transport and the Environment participated as representatives of their regions. I analysed the material using the content analysis method.

In my research, the representatives of the regions justified their arguments mainly on the reduction of regional differences, agreements, long distances and sparsely populated areas, the allocation of other funding, the geopolitical situation, and effectiveness. Dissatisfaction with the funding was concentrated in Southern and Western Finland, while satisfaction was emphasized in Eastern and Northern Finland. It was hoped that changes would be made to cohesion policy in terms of the regional allocation of funding, criteria, use of money, and fairness.

The confrontation between the regions was primarily related to the distribution of funding for the EU's regional and structural policy. The key question is whether funding should be allocated to strengthening less-developed regions or to enhancing vitality and productivity in advanced regions. The confrontation appeared as the border between Southern and Western Finland and Eastern and Northern Finland. Government and party politics were often associated with controversies in a negative tone. The confrontation was also reflected in the positions taken on the advocacy work of other regions.

Confrontation could be reduced by recognizing the different roles of the regions and by examining regional policy in a more comprehensive way. Clarification of the authorities’ responsibilities and national thematic cooperation projects were also considered essential. Ministry of Economic Affairs and Employment was considered to have an opportunity to influence the kind of discussion about the allocation of funding.

Recognizing the confrontation related to cohesion policy is important because it weakens interregional cooperation. My research develops an understanding of the views of regions regarding the EU's regional and structural policy funding. It can open the discussion and serve as a thought-provoking summary of the means of reducing confrontation and the rationale for the national allocation of cohesion policy funding.