Dualismit marginaaleissa: Naistekijyys ja modernisaatio Natalie Mein 1910-1920-lukujen tuotannossa
Stahl, Kai (2023-10-07)
Dualismit marginaaleissa: Naistekijyys ja modernisaatio Natalie Mein 1910-1920-lukujen tuotannossa
Stahl, Kai
(07.10.2023)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9452-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9452-6
Tiivistelmä
Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee kansainvälisesti tuntemattomaksi ja kotimaassaankin vähälle huomiolle jääneen virolaisen kuvataiteilija Natalie Mein (1900–1975) varhaista tuotantoa lähes viidentoista vuoden ajalta vuodesta 1917 lähtien. Taiteilijan teokset sijoitetaan syväanalyysein laajaan virolaiseen ja kansainväliseen kontekstiin. Runsainta rinnakkais- ja vertailuaineistoa tarjoavat Viron taiteen lisäksi etenkin saksalainen ja venäläinen taide, vaihtelevasti aiheen ja ajanjakson mukaan toistuviin kuvatyyppeihin perustuen. Tarkastelussa otetaan huomioon taide- tai kulttuurikentän ytimessä vallinneita aatteita unohtamatta Suomea, jossa taiteilijan vanhin sisar Kristine Mei suoritti taideopintojaan. Erityistä huomiota kiinnitetään 1900-luvun alun sukupuolisidonnaiseen taiteilijakäsitykseen, mitä tutkimus havainnollistaa ensisijaisesti feministisen taiteen- ja kulttuurintutkimuksen avulla, mutta myös lotmanilaisen kulttuurisemiotiikan kulttuurin ja ei-kulttuurin käsittein.
Mein taide ei aina noudata perinteistä sukupuolijakoa, ja se heijastaa moniulotteisesti ja kriittisesti yhteiskuntaa ja kulttuurista toimintakenttää. Taiteilijan teokset ovat enimmäkseen pienikokoisia ja toteutettu piirtäen ja tai akvarelleilla maalaten. Toisinaan niissä esiintyy eksplisiittisiä viittauksia konventionaalisiin ikonografisiin kaanoneihin, toisinaan hän tarttuu aiheisiin ja figuureihin, joita tavataan vain harvakseen tai ei lainkaan naisten toteuttamina, kuten naisprostituoitu, feminiininen mies tai jalkapalloilija. Tutkimuksen läpäisevinä näkökulmina ovat toiseus, ei-normatiivisuus ja rajojen ylitykset. Toisinaan pseudonyymiä käyttäneen Mein voi ajatella edustaneen itsekin modernia ”uutta naista”.
Vertailu- ja esimerkkiaineisto osoittaa, että Natalie Mei teki kansainvälisestikin uniikkeja teoksia, jotka rikastuttavat käsitystä sekä virolaisesta että eurooppalaisesta taidekentästä eritoten 1910- ja 1920-lukujen osalta. Dualisms in the Margins. Female Agency and Modernisation in Natalie Mei’s Artistic Production from the 1910s to the 1920s
This doctoral dissertation explores the early works of Natalie Mei (1900–1975), an Estonian visual artist who has remained unknown internationally, and largely overlooked in her native country. The examined works, spanning nearly fifteen years starting in 1917, are set in an extensive Estonian and international context and studied by means of close analysis. In addition to Estonian art, this dissertation also draws on German and Russian art as material for comparative analysis, focusing on recurrent motifs depending on the thematic range and time period in question. The predominant ideologies in the fields of art and culture are considered, including those prevailing in Finland, which is where the artist’s eldest sister, Kristine Mei, pursued her art studies. Close attention is paid to the strongly gendered early 20th-century notion of the artist, which is primarily discussed from the perspective of feminist art and culture studies, while additionally employing the concepts of culture and non-culture of Lotman’s semiotics of culture.
Not always complying with the traditional gender divide, Mei’s art provides a multidimensional and critical reflection of society and the cultural sphere. Most of her works are small in size, and are either drawings, watercolour paintings or a mixture of both. Sometimes, her works contain explicit references to conventional iconographic canons. At other times, she opts for topics and figures which are seldom, if ever, displayed in art created by women, such as a female prostitute, an effeminate male or a footballer. The perspectives of otherness, non-normativity and border crossings, permeate this dissertation. Occasionally using a pseudonym, Mei herself can be considered to represent the figure of the modern “new woman”.
The comparative material and presented examples demonstrate that Natalie Mei, even if judged from an international point of view, produced unique works of art which enrich the conception of both the Estonian and European art fields in the 1910s and 1920s in particular.
Mein taide ei aina noudata perinteistä sukupuolijakoa, ja se heijastaa moniulotteisesti ja kriittisesti yhteiskuntaa ja kulttuurista toimintakenttää. Taiteilijan teokset ovat enimmäkseen pienikokoisia ja toteutettu piirtäen ja tai akvarelleilla maalaten. Toisinaan niissä esiintyy eksplisiittisiä viittauksia konventionaalisiin ikonografisiin kaanoneihin, toisinaan hän tarttuu aiheisiin ja figuureihin, joita tavataan vain harvakseen tai ei lainkaan naisten toteuttamina, kuten naisprostituoitu, feminiininen mies tai jalkapalloilija. Tutkimuksen läpäisevinä näkökulmina ovat toiseus, ei-normatiivisuus ja rajojen ylitykset. Toisinaan pseudonyymiä käyttäneen Mein voi ajatella edustaneen itsekin modernia ”uutta naista”.
Vertailu- ja esimerkkiaineisto osoittaa, että Natalie Mei teki kansainvälisestikin uniikkeja teoksia, jotka rikastuttavat käsitystä sekä virolaisesta että eurooppalaisesta taidekentästä eritoten 1910- ja 1920-lukujen osalta.
This doctoral dissertation explores the early works of Natalie Mei (1900–1975), an Estonian visual artist who has remained unknown internationally, and largely overlooked in her native country. The examined works, spanning nearly fifteen years starting in 1917, are set in an extensive Estonian and international context and studied by means of close analysis. In addition to Estonian art, this dissertation also draws on German and Russian art as material for comparative analysis, focusing on recurrent motifs depending on the thematic range and time period in question. The predominant ideologies in the fields of art and culture are considered, including those prevailing in Finland, which is where the artist’s eldest sister, Kristine Mei, pursued her art studies. Close attention is paid to the strongly gendered early 20th-century notion of the artist, which is primarily discussed from the perspective of feminist art and culture studies, while additionally employing the concepts of culture and non-culture of Lotman’s semiotics of culture.
Not always complying with the traditional gender divide, Mei’s art provides a multidimensional and critical reflection of society and the cultural sphere. Most of her works are small in size, and are either drawings, watercolour paintings or a mixture of both. Sometimes, her works contain explicit references to conventional iconographic canons. At other times, she opts for topics and figures which are seldom, if ever, displayed in art created by women, such as a female prostitute, an effeminate male or a footballer. The perspectives of otherness, non-normativity and border crossings, permeate this dissertation. Occasionally using a pseudonym, Mei herself can be considered to represent the figure of the modern “new woman”.
The comparative material and presented examples demonstrate that Natalie Mei, even if judged from an international point of view, produced unique works of art which enrich the conception of both the Estonian and European art fields in the 1910s and 1920s in particular.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2857]