”Se on paras trendi, mikä meillä voi olla” : Yläkoululaisten näkökulmia kestävään kuluttamiseen
Varjola, Niko (2023-09-15)
”Se on paras trendi, mikä meillä voi olla” : Yläkoululaisten näkökulmia kestävään kuluttamiseen
(15.09.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230925136412
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230925136412
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläkoululaisten näkemyksiä kestävään kuluttamiseen.
Tutkielma suoritettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja analyysimetodina käytettiin aineisto- ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielmaa ohjaavat teoriat olivat käytäntöteoria, suunnitellun käyttäytymisen teoria, kulutusarvoteoria sekä kuluttajasosialisaatioteoria. Tutkielman aineisto koostui kuudesta puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta, joissa oppilaita yhteensä oli 28. Näistä oppilaista 20 oli tyttöjä ja 8 poikaa. Aineistossa oli edustettuna kaikki yläkoulun vuosiluokat 7–9.
Tutkielman tulosten valossa yläkoululaiset määrittelivät kestävän kuluttamisen ensisijaisesti huomioimalla luonnon rajalliset resurssit ja näkivät sen kulutuksen vähentämisenä ja vastuullisena ostamisena. He liittivät kestävään kuluttamiseen tulevien sukupolvien tarpeet ja sosiaaliset ulottuvuudet. Nuoret hahmottivat kestävälle kuluttamiselle synonyymejä, kuten vastuullinen kulutus, kierrätys ja ympäristöystävällinen kuluttaminen.
Tutkielma keskittyi siihen, millaisia attribuutteja yläkoululaiset liittävät kestävään kuluttajaan. Kestävä kuluttaja nähtiin ulkonäöltään tavallisena ja elämän myönteisenä. Hänet miellettiin empaattiseksi, sympaattiseksi ja epäitsekkääksi toimijaksi, joka ajattelee ympäristöä ja muita ihmisiä. Kestävä kuluttaja miellettiin vaatimattomaksi ja kiinnostuneeksi hyvinvoinnista. Hänen uskottiin käyttävän kierrätettyjä vaatteita ja olevan holistisesti vastuullinen toimija, jolla on syvä kunnioitus ympäristöä kohtaan. Kestävät kuluttajat ajateltiin olevan keskimääräistä koulutetumpia ja varakkaampia. Ensisijaisesti kestävä kuluttaja nähtiin naispuoleisena nuorena aikuisena.
Tutkielmassa tavoiteltiin lisäksi syvempää ymmärrystä siitä, mitkä toimijat ovat merkittävimpiä yläkouluikäisten oppilaiden kestävän kuluttamisen käsitteen omaksumiselle ja tiedostamiselle. Sosiaalinen media koettiin merkittäväksi vaikutuskanavaksi, erityisesti sosiaalisen median vaikuttajilla koettiin olevan suuri vastuu nuorten ympäristötietoisuuteen. Perinteisellä medialla ei ollut enää suurta vaikutusta, mutta koulussa perinteisen median sisältö kuten dokumentit koettiin hyväksi keinoksi lisätä nuorten ympäristötietoisuutta. Koulu ja kodin tarjoama kuluttajakasvatus vaikuttivat myönteisesti ympäristötietoisuuteen, mutta koulun opetuksen rakenteisiin kohdistui kritiikkiä ulkoa oppimisen ja tiedon taustoittamisen suhteen. Kavereilla havaittiin olevan merkitystä, mutta kodin merkitys elämäntapoihin nähtiin olevan suurempi. Luonnon läheisyys koettiin merkitykselliseksi, ja kaikki haastatteluun osallistuneet ryhmät kannattivat ympäristötietoisuuden lisäämistä eri tahojen toimesta. Koulun ja sosiaalisen median nähtiin olevan tehokkaimmat kanavat nuorten ympäristötietoisuuden lisäämiseksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yläkoululaisilla on ymmärrystä kestävästä kuluttamisesta ja he liittävät siihen monipuolisia merkityksiä. Heidän näkemyksensä kestävästä kuluttajasta korostavat empatiaa, vastuullisuutta ja ympäristötietoisuutta. Yläkoululaiset painottavat sosiaalisen median ja koulun roolia ympäristötietoisuuden lisääjinä. Tieto voi auttaa kehittämään koulutusohjelmia ja tiedotuskampanjoita, jotka edistävät kestävää kulutusta nuorten keskuudessa.
Tutkielma suoritettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja analyysimetodina käytettiin aineisto- ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielmaa ohjaavat teoriat olivat käytäntöteoria, suunnitellun käyttäytymisen teoria, kulutusarvoteoria sekä kuluttajasosialisaatioteoria. Tutkielman aineisto koostui kuudesta puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta, joissa oppilaita yhteensä oli 28. Näistä oppilaista 20 oli tyttöjä ja 8 poikaa. Aineistossa oli edustettuna kaikki yläkoulun vuosiluokat 7–9.
Tutkielman tulosten valossa yläkoululaiset määrittelivät kestävän kuluttamisen ensisijaisesti huomioimalla luonnon rajalliset resurssit ja näkivät sen kulutuksen vähentämisenä ja vastuullisena ostamisena. He liittivät kestävään kuluttamiseen tulevien sukupolvien tarpeet ja sosiaaliset ulottuvuudet. Nuoret hahmottivat kestävälle kuluttamiselle synonyymejä, kuten vastuullinen kulutus, kierrätys ja ympäristöystävällinen kuluttaminen.
Tutkielma keskittyi siihen, millaisia attribuutteja yläkoululaiset liittävät kestävään kuluttajaan. Kestävä kuluttaja nähtiin ulkonäöltään tavallisena ja elämän myönteisenä. Hänet miellettiin empaattiseksi, sympaattiseksi ja epäitsekkääksi toimijaksi, joka ajattelee ympäristöä ja muita ihmisiä. Kestävä kuluttaja miellettiin vaatimattomaksi ja kiinnostuneeksi hyvinvoinnista. Hänen uskottiin käyttävän kierrätettyjä vaatteita ja olevan holistisesti vastuullinen toimija, jolla on syvä kunnioitus ympäristöä kohtaan. Kestävät kuluttajat ajateltiin olevan keskimääräistä koulutetumpia ja varakkaampia. Ensisijaisesti kestävä kuluttaja nähtiin naispuoleisena nuorena aikuisena.
Tutkielmassa tavoiteltiin lisäksi syvempää ymmärrystä siitä, mitkä toimijat ovat merkittävimpiä yläkouluikäisten oppilaiden kestävän kuluttamisen käsitteen omaksumiselle ja tiedostamiselle. Sosiaalinen media koettiin merkittäväksi vaikutuskanavaksi, erityisesti sosiaalisen median vaikuttajilla koettiin olevan suuri vastuu nuorten ympäristötietoisuuteen. Perinteisellä medialla ei ollut enää suurta vaikutusta, mutta koulussa perinteisen median sisältö kuten dokumentit koettiin hyväksi keinoksi lisätä nuorten ympäristötietoisuutta. Koulu ja kodin tarjoama kuluttajakasvatus vaikuttivat myönteisesti ympäristötietoisuuteen, mutta koulun opetuksen rakenteisiin kohdistui kritiikkiä ulkoa oppimisen ja tiedon taustoittamisen suhteen. Kavereilla havaittiin olevan merkitystä, mutta kodin merkitys elämäntapoihin nähtiin olevan suurempi. Luonnon läheisyys koettiin merkitykselliseksi, ja kaikki haastatteluun osallistuneet ryhmät kannattivat ympäristötietoisuuden lisäämistä eri tahojen toimesta. Koulun ja sosiaalisen median nähtiin olevan tehokkaimmat kanavat nuorten ympäristötietoisuuden lisäämiseksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yläkoululaisilla on ymmärrystä kestävästä kuluttamisesta ja he liittävät siihen monipuolisia merkityksiä. Heidän näkemyksensä kestävästä kuluttajasta korostavat empatiaa, vastuullisuutta ja ympäristötietoisuutta. Yläkoululaiset painottavat sosiaalisen median ja koulun roolia ympäristötietoisuuden lisääjinä. Tieto voi auttaa kehittämään koulutusohjelmia ja tiedotuskampanjoita, jotka edistävät kestävää kulutusta nuorten keskuudessa.