Kun valo on tullut, niin metsä on mennyt : Avohakkuu ja kotiympäristön muutos maaseudun asukkaiden kokemana

Abstract

Tämän tutkielma käsittelee maaseudulla asuvien kokemuksia kotipihan rajalla tehdyistä avohakkuista ja niihin sopeutumisesta. Avohakkuukokemusten kautta avautuu kokonaisvaltaisempi käsitys talousmetsästä lähiluontona ja osana maaseutuasukkaiden kotiympäristöä. Keskeisimmät kysymykset ovat: Miten asukkaat kokevat avohakkuun kotiympäristössään, ja millainen merkitys talousmetsällä on osana kotiympäristöä erityisesti maaseudulla asuville? Tutkielman aineisto koostuu kuudesta vakituisten asukkaiden, kahdesta vapaa-ajanasukkaiden sekä kolmesta metsänomistajien haastattelusta. Yhteensä näihin 11 puolistrukturoituun haastatteluun osallistui 17 haastateltavaa ja ne toteutettiin haastateltavien kotona kesällä 2022 ja alkuvuonna 2023.

Aineistolähtöinen analyysi hyödyntää asustamisen sekä eletyn paikan käsitteistöä ja keskittyy erityisesti paikan muutokseen yksilön näkökulmasta. Rinnakkain kulkevat vakituisten, vapaa-ajanasukkaiden sekä metsänomistajien kokemukset, jotka vertautuvat toisiinsa havainnollistaen kokemusten moninaisuutta. Arjen toimintojen ja rutiinien eli asustamisen käytäntöjen kautta paikka saa merkityksiä ja siihen kiinnitytään. Aineiston analyysin tuloksena avohakatun metsän muisteleminen arjen ja kodin kontekstissa tuo näkyväksi sen, miten maaseudun asukkaat arvottavat metsiä ja käsittävät ne osaksi kotiaan. Eri metsät määrittyvät asukkaille eri tavoin sen mukaan, millaisia toimintamahdollisuuksia, muistoja ja esteettisiä sekä ekologisia arvoja niihin liittyy. Kokemukseen vaikuttavat oleellisesti myös asukkaiden näkemys omista vaikutusmahdollisuuksistaan sekä huomioiduksi tulemisesta ennen hakkuun toteutusta ja sen aikana.

Metsien läheisyys ja mahdollisuus toimia niissä ovat merkittävä syy useimpien asukkaiden maalla asumiseen. Muukin, kuin omassa omistuksessa oleva metsä, voidaan kokea olennaiseksi osaksi kotiympäristöä. Kodin, pihan ja metsän välinen raja on useille asukkaille liukuva. Yksittäiset ja erityisesti toistuvat lähialueen hakkuut aiheuttavat vakituisten ja vapaa-ajanasukkaiden asuinympäristöön ennustamattomuutta, joka voi vaikuttaa merkittävästi koettuun hyvinvointiin ja asuinympäristön mielekkyyteen. Toisaalta hakkuista seuranneet muutokset voidaan kokea positiivisina esimerkiksi valon määrän lisääntyessä ja maiseman avartuessa. Tämän tutkielman tulosten perusteella hakkuiden hyväksyttävyyden saavuttamiseksi maaseudun asukkaita tulisikin osallistaa enemmän niiden suunnitteluun. Hyviä käytäntöjä voisivat olla muun muassa alueen asukkaille hakkuista henkilökohtaisesti ilmoittaminen sekä asukkaiden kuuleminen niin, että heillä olisi todellisia vaikutusmahdollisuuksia oman kotiympäristönsä muutoksiin. Avainasemassa on myös asukkaille tärkeiksi muodostuneiden metsien hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden huomioon ottaminen.