Stressin yhteys univaikeuksiin laskennallista eläkeikää lähestyvillä

Abstract

Erilaiset uneen liittyvät vaivat, kuten nukahtamisen ja unessa pysymisen vaikeudet, ovat yleisiä eläkeikää lähestyvillä henkilöillä. Univaikeuksien taustalla vaikuttava syy saattaakin olla monisyinen ja usein stressin mahdollinen yhteys esiintyviin univaikeuksiin saattaa jäädä tämän ikäisillä henkilöillä vähemmälle huomiolle. Yleisesti tiedetään niin stressin kuin unenkin vaikuttavan merkittävästi ihmisen terveyteen ja jaksamiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että stressiä aiheuttavat tekijät ovat yhteydessä uneen ja unen rakenteeseen monin eri tavoin. Jo pelkällä akuutilla stressillä on todettu olevan yhteyksiä unen laatuun. Myös jatkuvan kroonisen stressin on todettu olevan negatiivisessa yhteydessä uneen. Stressitekijöiden poistuminen esimerkiksi eläkkeellejäämisen seurauksena voikin näkyä parantuneena unen laatuna ja vähentyneinä univaikeuksina. Eläkeikää lähestyvien henkilöiden stressin ja unen välisestä yhteydestä on yhteiskunnallisesti tärkeää saada lisää tietoa, jotta voidaan ymmärtää paremmin työuran loppupuolella olevien hyvinvointia. Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa stressin yhteyttä univaikeuksiin laskennallista eläkeikää lähestyvillä. Tutkittavien stressiä on tässä tutkielmassa mitattu koettuja elämänstressoreita kartoittavalla kyselylomakkeella sekä hiusnäytteistä saatujen kortisoliarvojen kautta. Kortisoliarvojen avulla tutkittavien stressiä pystyttiin tarkastelemaan retrospektiivisesti pidemmältä ajalta. Tutkittavien univaikeuksia on kartoitettu Jenkinsin unettomuuskyselyllä. Eläkeikää lähestyvien stressin ja univaikeuksien välistä yhteyttä ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu niin, että myös tutkittavien hiusnäytteistä saadut kortisoliarvot olisi otettu huomioon. Tutkielman tutkittavat olivat Finnish Retirement and Aging Study (FIREA) – Aktiivisena eläkkeelle - tutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Otos koostui kunta-alan työntekijöistä, jotka olivat lähellä laskennallista eläkeikäänsä, mutta eivät olleet vielä jääneet eläkkeelle. Tutkittaviin otettiin ensimmäisen kerran yhteyttä kyselyllä 18 kuukautta ennen heidän laskennallista eläkeikäänsä. Kyselyyn vastaamisen jälkeen kliiniseen osatutkimukseen kutsuttiin varsinaissuomalaiset suomenkieliset työssäkäyvät henkilöt, joiden laskennallinen eläkeikä osui vuosien 2017 ja 2019 välille (n=773). Kutsutuista 291 tutkittavaa osallistui kliinisiin mittauksiin vuosien 2015 ja 2018 välillä. Tässä tutkielmassa hyödynnetään tietoa ensimmäiseltä kyselykerralta sekä ensimmäisestä kliinisestä mittauksesta, johon kukin tutkittava on osallistunut. Tutkimuksen otos rajautui niihin tutkittaviin, joilta saatiin tieto kaikista tutkimusten kannalta merkittävistä muuttujista. Tutkimuksen lopullinen otos oli 198 tutkittavaa. Tämä tutkielma antoi alustavaa näyttöä laskennallista eläkeikää lähestyvien stressin ja univaikeuksien välisestä yhteydestä. Tämän tutkielman perusteella niillä, jotka kokivat kahta tai useampaa elämänstressoria oli suurempi riski univaikeuksiin kuin heillä, jotka eivät kokeneet lainkaan elämänstressoreita. Tutkittavien kortisolin ja univaikeuksien väliltä ei tässä tutkimuksessa löydetty yhteyttä. Myöskään itsearvioidun stressin ei todettu olevan yhteydessä kortisoliin. Laskennallista eläkeikää lähestyvien stressiä ja univaikeuksia on tiettävästi tutkittu vasta hyvin vähän ja aiheen lisätutkimus on paikallaan. Tutkielma tarjoaakin hyvää pohjaa mahdollisille tuleville tutkimuksille.