Osapuolten julkisuuskuvan muutos yksilöurheilun sponsorisopimuksissa
Kulmala, Lauri (2023-09-21)
Osapuolten julkisuuskuvan muutos yksilöurheilun sponsorisopimuksissa
(21.09.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231020140732
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231020140732
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on yksilöurheilun sponsorisopimusten osapuolten julkisuuskuvan heikentyminen ja sen seurauksena sopimuskumppanin käytettävissä olevat oikeuskeinot. Tutkielmassa julkisuuskuvan muutosta arvioidaan molempien osapuolten kannalta, mutta tutkielman painopiste on urheilijan näkökulmassa. Ensisijaisesti tarkastelussa on siis tilanne, jossa sponsorin julkisuuskuva heikentyy.
Tutkielman metodi on ongelmakeskeinen lainoppi. Keskeisenä lähdemateriaalina on hyödynnetty sopimusoikeudellisia yleisiä periaatteita koskevaa oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös sponsorisopimusten mallipohjia sekä kolmen urheilumanagerin haastattelua. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: miten sponsorin tai urheilijan julkisuuskuvan heikentymistä tulisi arvioida sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaisten seuraamusten valossa? Apututkimuskysymyksenä arvioidaan ensinnäkin sitä, miten sopimuksen purkamista lievemmät oikeuskeinot voisivat turvata urheilijan tai sponsorin asemaa sopimuskumppanin julkisuuskuvan heikentyessä. Toiseksi arvioidaan sitä, milloin sopimuskumppanin julkisuuskuvan muutoksessa voisi olla kyse sellaisesta olennaisesta sopimusrikkomuksesta, jonka perusteella yksilöurheilijan tai sponsorin on mahdollista purkaa sponsorisopimus.
Tutkielmassa havaittiin, että purkamista lievemmistä sopimusrikkomuksen seuraamuksista lähinnä vahingonkorvaus tai sopimussakko voisivat turvata loukatun osapuolen eli velkojan asemaa. Julkisuuskuvan heikentymisestä aiheutunut vahinko voi olla erityisen vaikeasti arvioitavissa, joten mahdollisuuksien mukaan sponsorisopimuksiin kannattaisi ottaa erillinen sopimussakkolauseke. Vakavammissa julkisuuskuvan heikentymistilanteissa osapuolelle voi kuitenkin tulla tarve purkaa sopimus omaa julkisuuskuvaansa suojatakseen. Mikäli mahdollisesta purkulausekkeesta ei ole apua purkamiskynnyksen arviointiin, tulee olennaisuusharkinta suorittaa tapauskohtaisesti ainoastaan sopimusrikkomuksen olennaisuuden kokonaisharkinnan osatekijöitä hyödyntäen.
Sopimusrikkomuksena pidettävän julkisuuskuvan muutoksen olennaisuutta arvioitaessa ovat olennaisuusharkinnassa keskeisessä asemassa erityisesti sopimuskumppanin julkisuuskuvan heikentymisen vaikutus osapuolten luottamussuhteeseen ja sponsorisopimuksen taloudellisen tarkoituksen toteutumisen arviointi. Lisäksi muun muassa neuvottelulojaliteetin rikkominen tai julkisuuskuvan muutoksen aiheutuminen tahallisen tai törkeän huolimattoman toiminnan seurauksena voidaan katsoa olennaisuuskynnystä alentavaksi.
Tutkielman metodi on ongelmakeskeinen lainoppi. Keskeisenä lähdemateriaalina on hyödynnetty sopimusoikeudellisia yleisiä periaatteita koskevaa oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös sponsorisopimusten mallipohjia sekä kolmen urheilumanagerin haastattelua. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: miten sponsorin tai urheilijan julkisuuskuvan heikentymistä tulisi arvioida sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaisten seuraamusten valossa? Apututkimuskysymyksenä arvioidaan ensinnäkin sitä, miten sopimuksen purkamista lievemmät oikeuskeinot voisivat turvata urheilijan tai sponsorin asemaa sopimuskumppanin julkisuuskuvan heikentyessä. Toiseksi arvioidaan sitä, milloin sopimuskumppanin julkisuuskuvan muutoksessa voisi olla kyse sellaisesta olennaisesta sopimusrikkomuksesta, jonka perusteella yksilöurheilijan tai sponsorin on mahdollista purkaa sponsorisopimus.
Tutkielmassa havaittiin, että purkamista lievemmistä sopimusrikkomuksen seuraamuksista lähinnä vahingonkorvaus tai sopimussakko voisivat turvata loukatun osapuolen eli velkojan asemaa. Julkisuuskuvan heikentymisestä aiheutunut vahinko voi olla erityisen vaikeasti arvioitavissa, joten mahdollisuuksien mukaan sponsorisopimuksiin kannattaisi ottaa erillinen sopimussakkolauseke. Vakavammissa julkisuuskuvan heikentymistilanteissa osapuolelle voi kuitenkin tulla tarve purkaa sopimus omaa julkisuuskuvaansa suojatakseen. Mikäli mahdollisesta purkulausekkeesta ei ole apua purkamiskynnyksen arviointiin, tulee olennaisuusharkinta suorittaa tapauskohtaisesti ainoastaan sopimusrikkomuksen olennaisuuden kokonaisharkinnan osatekijöitä hyödyntäen.
Sopimusrikkomuksena pidettävän julkisuuskuvan muutoksen olennaisuutta arvioitaessa ovat olennaisuusharkinnassa keskeisessä asemassa erityisesti sopimuskumppanin julkisuuskuvan heikentymisen vaikutus osapuolten luottamussuhteeseen ja sponsorisopimuksen taloudellisen tarkoituksen toteutumisen arviointi. Lisäksi muun muassa neuvottelulojaliteetin rikkominen tai julkisuuskuvan muutoksen aiheutuminen tahallisen tai törkeän huolimattoman toiminnan seurauksena voidaan katsoa olennaisuuskynnystä alentavaksi.