Suomen koronaviestinnän symbolit : Kriisiviestinnän symbolisen toiminnan elementit koronaviruspandemian aikana Suomessa
Könnö, Mirka (2023-09-08)
Suomen koronaviestinnän symbolit : Kriisiviestinnän symbolisen toiminnan elementit koronaviruspandemian aikana Suomessa
(08.09.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231024141182
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231024141182
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee Suomen koronapandemia-aikaista kriisiviestintää sekä symbolisen toiminnan roolia viestinnän vaikuttavuuden elementtinä. Covid-19-virus asetti Suomessa ennennäkemättömän uhan kansalaisten terveydelle, minkä vuoksi hallitus joutui turvautumaan rajoittaviin toimenpiteisiin sekä valmiuslain keinoihin kansalaisia suojellakseen. Poikkeuksellisiin kansalaisvapauksia rajoittaviin kriisihallinan keinoihin turvautuessaan, hallituksen oli symbolisten keinojen avulla luotava solidaarisuutta sekä saatava kansalaiset vakuuttumaan heille asetettujen rajoitusten tarpeellisuudesta. Kriisiviestinnän vaikuttavuuden elementtinä viestinnässä hyödynnetään symbolisia elementtejä, joilla ilmennetään kansakunnan yhtenäisyyttä sekä legitimoidaan tehtyjä päätöksiä.
Symbolismin teoria tässä tutkimuksessa muodostuu Paul ’t Hartin symbolismin käsityksestä, joka jakaa symbolisen toiminnan kolmeen strategiaan: kehystykseen, rituaaleihin ja naamiointiin, sekä yksilöidyn symbolismin ymmärryksestä, joka pohjaa Laurie Boussaguetin, Florence Faucherin ja Christian Freudlspergerin käsitykseen kansallisista symbolisen toiminnan kokoelmista sekä johtajan persoonan analyysistä. Kriisiviestinnän onnistuneisuutta sekä symbolisen toiminnan elementtien esiintymistä viestinnän vaikuttavuuden välineenä tarkastellaan Suomessa pandemia-aikana järjestettyjen Valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien puheenvuoroissa. Analyysiä suoritetaan sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin symbolisen toiminnan elementtien käsitteistöön sekä kriisihallinnan viiteen strategiseen tehtävään tukeutuen.
Toteutetun analyysin pohjalta voidaan todeta koronakriisin asettaneen Suomelle poikkeuksellisen vaikean viestintähaasteen, mistä johtuen viestinnässä esiintyy epäjohdonmukaisuuden ja varovaisuuden seurauksena rituaalisymbolismin haasteita. Viestinnän varovaisuuden voidaan arvioida aiheutuvan kriisitilanteen aiheuttamasta epävarmuudesta, median nopeudesta sisältöjen julkaisemiseen sekä henkilötason poliittisen uran suojelemisesta. Poikkeuksellisen kriisiajan jälkeen viestinnän onnistumisia ja epäonnistumisia tulee tarkastella avoimesti, jotta koetusta kriisistä voidaan oppia tulevaisuuden kriisien varalle.
Symbolismin teoria tässä tutkimuksessa muodostuu Paul ’t Hartin symbolismin käsityksestä, joka jakaa symbolisen toiminnan kolmeen strategiaan: kehystykseen, rituaaleihin ja naamiointiin, sekä yksilöidyn symbolismin ymmärryksestä, joka pohjaa Laurie Boussaguetin, Florence Faucherin ja Christian Freudlspergerin käsitykseen kansallisista symbolisen toiminnan kokoelmista sekä johtajan persoonan analyysistä. Kriisiviestinnän onnistuneisuutta sekä symbolisen toiminnan elementtien esiintymistä viestinnän vaikuttavuuden välineenä tarkastellaan Suomessa pandemia-aikana järjestettyjen Valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien puheenvuoroissa. Analyysiä suoritetaan sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin symbolisen toiminnan elementtien käsitteistöön sekä kriisihallinnan viiteen strategiseen tehtävään tukeutuen.
Toteutetun analyysin pohjalta voidaan todeta koronakriisin asettaneen Suomelle poikkeuksellisen vaikean viestintähaasteen, mistä johtuen viestinnässä esiintyy epäjohdonmukaisuuden ja varovaisuuden seurauksena rituaalisymbolismin haasteita. Viestinnän varovaisuuden voidaan arvioida aiheutuvan kriisitilanteen aiheuttamasta epävarmuudesta, median nopeudesta sisältöjen julkaisemiseen sekä henkilötason poliittisen uran suojelemisesta. Poikkeuksellisen kriisiajan jälkeen viestinnän onnistumisia ja epäonnistumisia tulee tarkastella avoimesti, jotta koetusta kriisistä voidaan oppia tulevaisuuden kriisien varalle.