Sapenpurkua ja sanasotia: 1800-luvun lopun suomalaislehdistön ärtynyt tunne- ja keskustelukulttuuri

Abstract

Tässä kulttuurihistorian alalle sijoittuvassa artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan 1800-luvun lopun Suomen suuriruhtinaskunnan suomen- ja ruotsinkielisen lehdistön tunne- ja keskustelukulttuuria ärtymyksen kaltaisten tunteiden näkökulmasta. Kysymystä lähestytään sekä media- että tunnehistoriallisesta näkökulmasta tavoitteena luoda näistä kahdesta kulttuurista kulttuurihistoriallinen synteesi. Tutkimuksen pääaineisto koostuu kymmenen vuonna 1895 ilmestyneen sanomalehden yleisönosastokirjoituksista sekä muista aikakauden tunne- ja keskustelukulttuuria valottavista 1890-luvun sanomalehtiartikkeleista.

Tutkimus osoittaa, että modernit yleisönosastot syntyivät suomalaislehdistöön 1860-luvulla ja että 1890-luvun puoliväliin mennessä ne olivat vakiintuneet suurimpaan osaan suomen- ja ruotsinkielisiä lehtiä. Suurin osa kirjoittajista oli keskiluokkaisia miehiä ja vain pieni osa oli naisia. Keskustelualueet olivat eriytyneet vahvasti sukupuolten välille ja naisten julkinen ärtymyksen ilmaisu oli tabuluonteista.

Ärtymyksen kaltaisia tunteita pidettiin luonnollisina, mutta samaan aikaan niiden ilmaisusta tuli pidättäytyä uskonnollisista, sosiaalisista ja terveyssyistä. Tunteet katsottiin universaaleiksi ja niillä oli yhteys ihmisen biologiaan ja siten ruumiillisuuteen. Yleisönosastokirjoituksissa tunteet ilmenivät muun muassa tekstityypistä poikkeamisina, tekstin tehokeinoissa ja sanavalinnoissa. Ärtymyksen tunteiden ilmaisua motivoivat ensisijaisesti epäkohtien julkituominen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, mutta tunteiden ilmaisu oli myös retorinen keino. Ärtymyksen tunteet saivat usein alkunsa ylpeyden, häpeän ja kunnian kaltaisista tunteista.

1890-luvun lehdistössä vallinneeseen kireään ilmapiiriin, jatkuviin ”sanasotiin” ja kunnianloukkausjuttuihin olivat osallisina sekä lukijat että toimittajat vallitsevan lainsäädännön avustuksella. Taustalla vaikutti yhteiskunnallisten muutosten lisäksi kiistelyaiheiden pirstaloituminen sekä kirjoituksissa ilmaistujen tunteiden poliittisuus ja performatiivisuus. Ärtymyksen ja innostuksen kaltaisilla tunteilla oli erityisen tärkeä merkitys modernisaatioprosessissa, kun yhä useampi pääsi osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaaliseen taustaan katsomatta.

<b>Bile boiling and wars of words. The irritated emotional and discursive culture of the late 19th-century Finnish press</b>

In this article-based dissertation in the field of cultural history, I examine the emotional and discursive culture of the press in the Grand Duchy of Finland at the end of the 19th century from the perspective of emotions such as irritation. The question is approached from both a media historical and the history of emotions' perspective with the aim of creating a cultural-historical synthesis of these two cultures. The main material for the study consists of the letters to the editor of ten newspapers published in 1895 and other newspaper articles from the 1890s.

The study shows that modern letters to the editor columns emerged in Finnish newspapers in the 1860s and by the mid-1890s they had established themselves in most Finnish- and Swedish-language newspapers. Most of the writers were middleclass men and only a small number were women. The areas of discussion were strongly segregated between the sexes and the public expression of women's irritation was explicitly forbidden.

Emotions such as irritation were considered natural, but at the same time, their expression had to be refrained from for religious, social, and health reasons. Emotions were seen as universal and linked to human biology and therefore to physicality. In the letters to the editor, emotions were expressed, for example, in deviations from the text type and in the means of textual expression. The expression of emotions of irritation was motivated primarily by the publicizing of grievances and experiences of injustice, but the expression of emotions was also a rhetorical device. Emotions of indignation often stem from emotions such as pride, shame, and honour.

The tense atmosphere in the press in the 1890s, the constant 'war of words' and libel cases, involved both readers and journalists, with the help of the prevailing legislation. In addition to social changes, the fragmentation of controversial issues and the political and performative nature of the emotions expressed in the writings also played a role. Emotions such as anger and enthusiasm played a particularly important role in the modernization process, as more and more people were able to participate in social debate, regardless of their social background