Political disinformation and freedom of expression: Demystifying the net conundrum

Abstract

Political disinformation, understood broadly as disinformation relating to matters of public interest, has been a major talking point at least since 2016. Policymakers and academics alike have been arguing and haggling about how to regulate this phenomenon in the fast-evolving online communication environment whilst upholding freedom of expression, a highly-prized freedom that is generally seen as an essential feature of democracy. More often than not, emerging regulatory measures have been greeted with severe criticism. But can the state nonetheless regulate the phenomenon of political disinformation without undermining freedom of expression? If so, how?

In confronting these policy questions, this monograph begins by conceptualising freedom in general and freedom of expression in particular. This in turn helps establish whether at all the law protects as part of freedom of expression the act of communicating political disinformation. The monograph explores these questions in the light of relevant analytical and normative insights garnered from the field of political philosophy and uses as the main case study the human rights system of the Council of Europe. Its main thesis is that the state can, and has a duty to, regulate the phenomenon of political disinformation in a holistic manner and without necessarily taking away from freedom of expression, in particular by providing for a suitable combination of correction and sanction mechanisms. Given its philosophical underpinnings and holistic approach to the problem under consideration, the monograph promises to be useful to all jurisdictions that embrace democracy.

--- Poliittinen disinformaatio, ymmärrettynä laajasti disinformaationa yleistä etua koskevissa asioissa, on ollut merkittävä teema useiden vuosien ajan, ainakin vuodesta 2016 lähtien. Päättäjät ja tutkijat ovat kiistelleet siitä, miten tätä ilmiötä voitaisiin säännellä nopeasti kehittyvässä verkkoviestintäympäristössä. Erityisen haasteellista tämä on, koska samanaikaisesti on huolehdittava siitä, että ei heikennetä sananvapautta, joka on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen oikeus. Useimmiten uudet sääntelytoimenpiteet ja ehdotukset niistä ovatkin kohdanneet ankaraa arvostelua. Ajankohtaisena sekä oikeudellisesti ja myös yhteiskunnallisesti tärkeänä kysymyksenä kuitenkin säilyy, voitaisiinko poliittisen disinformaation ilmiötä säännellä sananvapautta heikentämättä ja, jos niin voitaisiin tehdä, miten tämä sääntely tulisi toteuttaa demokraattisessa oikeusvaltiossa.

Tutkimuksessa syvennytään vapauden käsitteeseen yleisesti ja sananvapauteen erityisesti. Tämä on tarpeen sen tutkimiseksi, suojellaanko poliittisen disinformaation levittämistä osana sananvapautta. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä kysymyksiä erityisesti poliittiseen filosofiaan tukeutuen. Tutkimuksen oikeudellisena viitekehyksenä puolestaan on Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että demokraattisessa oikeusvaltiossa – Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän vaatimusten perusteella - voidaan ja on itse asiassa myös velvollisuus säännellä poliittisen disinformaation ilmiötä. Ilmiön kokonaisvaltainen sääntely ei välttämättä heikennä sananvapautta. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että sääntelykokonaisuuteen sisältyy myös sopiva yhdistelmä korjaus- ja seuraamusmekanismeja.