Päihdepalvelupyynnöllä päihdepalveluihin : Tutkimus päihdepalvelupyyntöjen sisältöön ja rakenteeseen

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen päihdepalvelupyyntöjä asiakirjoina osana päihdepalveluiden järjestämisestä. Asiakirjoina niihin tiivistyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, koska palveluiden myöntäminen asiakkaalle arvioidaan niiden pohjalta. Päihdepalvelupyyntöjen vaikutus on siten päihdehuollon asiakkaan oikeuksien kannalta keskeinen. Tutkielman aihe on ajankohtainen ja vähän tutkittu. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa päihdepalvelupyynnöistä asiakirjoina sekä niiden merkityksellisyydestä asiakkaan palvelupolun muodostumisessa. Tutkimuskysymykseni ovat millaisia päihdepalvelupyynnöt asiakirjoina ovat, miten ne rakentuvat ja miten niiden sisällössä perustellaan asiakkaille oikeiksi katsottuja päihdepalveluita. Tutkielmassa tarkastellaan 30 päihdepalvelupyyntöä, jotka kerättiin loppuvuoden 2022 aikana erään Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan alueelta. Asiakirja-aineisto on analysoitu käyttäen sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulos on, että päihdepalvelupyynnöt ovat merkityksellisiä asiakirjoja asiakkaan palvelujen myöntämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa päihdepalvelupyynnöt näyttäytyivät rakenteeltaan yhteneväisiltä. Asiakirjojen sisällöllinen rakenne muodostui asiakkaan päihdeongelman kuvauksesta sekä merkinnöistä siitä, kuinka asiakkaan päihdeongelma vaikuttaa asiakkaan terveyteen ja sosiaaliseen elämäntilanteeseen. Pyynnöissä asiakkaan palvelun tarvetta perusteltiin pääosin asiakkaan päihdeongelmalla ja sen vaikutuksilla asiakkaan terveydentilaan ja hänen sosiaaliseen tilanteeseensa. Työntekijät hyödynsivät perusteluissaan lainsäädäntöä. Asiakirjojen tarkempi analyysi osoitti, että työntekijät perustelivat asiakkaan palveluntarvetta ensinnä asiakkaan tarpeen näkökulmasta ja toiseksi sillä, miksi asiakas ansaitsee oikeuden haettuihin palveluihin. Työntekijöiden kirjaukset asiakkaiden oikeudesta päihdepalveluihin on osittain ristiriitainen suhteessa päihdepalveluiden lainsäädännölliseen luonteeseen subjektiivisena oikeutena. Päihdepalvelupyynnöissä havaittiin myös perusteluita, joille ei voida osoittaa selkeää lainsäädännöllistä perustaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, sovelletaanko kunnissa tiukempia ehtoja päihdepalvelujen järjestämiselle, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Tuloksista ilmeni myös, että joskus asiakkaat vaikuttivat joutuvan ottamaan vastuuta omasta palvelutarpeen arvioinnistaan, mikä vaatisi jatkotutkimusta aiheesta.

Päihdepalvelupyyntöihin liittyvästä kritiikistä huolimatta, asiakkaiden päihdepalveluiden hakeminen kunnassa, josta aineisto kerättiin, toteutui pääsääntöisesti laadukkaasti. Ammattilaiset osoittivat hakemuksia ja niiden perusteluja kirjatessaan perehtyneisyyttä palveluiden järjestämisen perusteisiin.