Hävittäjähankinta 1990-luvun muuttuvassa maailmassa : Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset näkemykset eduskunnan keskusteluissa Suomen Hornet-hävittäjähankinnasta
Innanen, Kaius (2023-10-24)
Hävittäjähankinta 1990-luvun muuttuvassa maailmassa : Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset näkemykset eduskunnan keskusteluissa Suomen Hornet-hävittäjähankinnasta
(24.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146701
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146701
Tiivistelmä
Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuneiden suurten ulko- ja turvallisuuspoliittisten muutosten yhteydessä toteutettu Hornet-hävittäjähankinta oli monella tapaa poikkeuksellinen. Taloudelliselta arvoltaan kyseessä oli siihen mennessä Suomen suurin yksittäinen hankinta, jonka merkitystä korosti käynnissä ollut lama. Virallisesti yhdysvaltalaisen F-18 Hornetin valintaa perusteltiin sotilasteknisillä ja taloudellisilla seikoilla, mutta hankinta ilmensi myös ulko- ja turvallisuuspoliittista muutosta. Hankinnan toteuttamisen siten kuin se lopulta tehtiin, tekivät mahdolliseksi Suomen turvallisuusympäristössä 1990-luvun alussa tapahtuneet muutokset.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan täysistuntokeskusteluja 1990-luvun Hornet-hävittäjähankinnasta. Tarkoituksena on selvittää miten kansanedustajat ovat katsoneet hävittäjien vastaavan turvallisuusympäristön muutoksiin ja Suomeen kohdistuneisiin uhkakuviin, sekä tarkastella kansanedustajien näkemyksiä puolustuskyvyn kehittämisestä ja hävittäjähankinnan vaikutuksista. Tarkastelu on jäsennelty temaattisesti kolmeen kokonaisuuteen. Metodologisena otteena on laadullinen sisällönanalyysi.
Hävittäjähankinnasta keskusteltiin eri yhteyksissä eduskunnan käsitellessä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita. Tässä tutkielmassa tarkastelu on rajattu valtiopäivävuosiin 1990–1992, jolloin keskustelu hävittäjähankinnasta oli aktiivisimmillaan. Rajaus kattaa suurimman osan hävittäjähankinnan valmistelusta sekä hankintapäätöstä välittömästi seuranneen ajan.
Eduskunnan rooli hankinnassa tiivistyi lähinnä budjettivallankäyttöön, mikä näkyi myös keskusteluissa. Kansanedustajien mielenkiinto hankintaa kohtaan oli rajallista ja aktiivisia keskustelijoita olivat pääasiassa turvallisuuspolitiikkaan muutenkin perehtyneet edustajat. Usein asiat nousivat keskusteluihin julkisuuden kautta.
Näkemys turvallisuusympäristön muutosten merkittävyydestä jaettiin laajalti, mutta muutoksia tulkittiin eri tavoin. Pääosin hankintaa pidettiin tarpeellisena ilmavalvontakyvyn ylläpitämiseksi, mutta hankinnan laajuudesta ja ajoituksesta oli erimielisyyttä. Eduskunnan keskusteluissa hävittäjähankintaan liitettiin useita ulkopoliittisia merkityksiä, vaikka valtionjohto pyrki välttämään sellaisia.
Ajankohtaisten konfliktien ja sotateknologian kehityksen katsottiin korostavan hävittäjähankinnan merkitystä. Laajan hyökkäyksen uhka lieventyi kylmän sodan päättyessä, mutta virallisissa uhkakuvissa ei tapahtunut suurta muutosta. Uhkakuvasto alkoi kuitenkin laajentua ja uusissa uhkakuvissa korostui turvallisuusympäristön epävarmuus. Taloustilanteen heikentyessä hävittäjähankinnan taloudelliset vaikutukset kansantaloudelle ja puolustusvoimien muuhun toimintaan herättivät huolta. Ratkaisuksi esitettiin vaihtoehtoisia hankinta- ja toimintamalleja ilmavalvonnan ja -puolustuksen järjestämiseksi.
Eduskunnan keskusteluissa suhtautuminen hävittäjähankintaan noudatteli pääosin hallitus-oppositio-jakoa. Oppositiosta erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton edustajien näkemykset olivat kriittisiä. Kritiikki voimistui päätöksenteon lähestyessä ja taloustilanteen heikentyessä. Kritiikissä korostuivat eriävät tulkinnat turvallisuusympäristön muutoksista sekä hankinnan taloudelliset vaikutukset. Keskeisenä argumenttina hävittäjähankinnan puolesta pidettiin hankintaan sisältyneitä vastakauppoja ja oman ilmavalvontakyvyn välttämättömyyttä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan täysistuntokeskusteluja 1990-luvun Hornet-hävittäjähankinnasta. Tarkoituksena on selvittää miten kansanedustajat ovat katsoneet hävittäjien vastaavan turvallisuusympäristön muutoksiin ja Suomeen kohdistuneisiin uhkakuviin, sekä tarkastella kansanedustajien näkemyksiä puolustuskyvyn kehittämisestä ja hävittäjähankinnan vaikutuksista. Tarkastelu on jäsennelty temaattisesti kolmeen kokonaisuuteen. Metodologisena otteena on laadullinen sisällönanalyysi.
Hävittäjähankinnasta keskusteltiin eri yhteyksissä eduskunnan käsitellessä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita. Tässä tutkielmassa tarkastelu on rajattu valtiopäivävuosiin 1990–1992, jolloin keskustelu hävittäjähankinnasta oli aktiivisimmillaan. Rajaus kattaa suurimman osan hävittäjähankinnan valmistelusta sekä hankintapäätöstä välittömästi seuranneen ajan.
Eduskunnan rooli hankinnassa tiivistyi lähinnä budjettivallankäyttöön, mikä näkyi myös keskusteluissa. Kansanedustajien mielenkiinto hankintaa kohtaan oli rajallista ja aktiivisia keskustelijoita olivat pääasiassa turvallisuuspolitiikkaan muutenkin perehtyneet edustajat. Usein asiat nousivat keskusteluihin julkisuuden kautta.
Näkemys turvallisuusympäristön muutosten merkittävyydestä jaettiin laajalti, mutta muutoksia tulkittiin eri tavoin. Pääosin hankintaa pidettiin tarpeellisena ilmavalvontakyvyn ylläpitämiseksi, mutta hankinnan laajuudesta ja ajoituksesta oli erimielisyyttä. Eduskunnan keskusteluissa hävittäjähankintaan liitettiin useita ulkopoliittisia merkityksiä, vaikka valtionjohto pyrki välttämään sellaisia.
Ajankohtaisten konfliktien ja sotateknologian kehityksen katsottiin korostavan hävittäjähankinnan merkitystä. Laajan hyökkäyksen uhka lieventyi kylmän sodan päättyessä, mutta virallisissa uhkakuvissa ei tapahtunut suurta muutosta. Uhkakuvasto alkoi kuitenkin laajentua ja uusissa uhkakuvissa korostui turvallisuusympäristön epävarmuus. Taloustilanteen heikentyessä hävittäjähankinnan taloudelliset vaikutukset kansantaloudelle ja puolustusvoimien muuhun toimintaan herättivät huolta. Ratkaisuksi esitettiin vaihtoehtoisia hankinta- ja toimintamalleja ilmavalvonnan ja -puolustuksen järjestämiseksi.
Eduskunnan keskusteluissa suhtautuminen hävittäjähankintaan noudatteli pääosin hallitus-oppositio-jakoa. Oppositiosta erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton edustajien näkemykset olivat kriittisiä. Kritiikki voimistui päätöksenteon lähestyessä ja taloustilanteen heikentyessä. Kritiikissä korostuivat eriävät tulkinnat turvallisuusympäristön muutoksista sekä hankinnan taloudelliset vaikutukset. Keskeisenä argumenttina hävittäjähankinnan puolesta pidettiin hankintaan sisältyneitä vastakauppoja ja oman ilmavalvontakyvyn välttämättömyyttä.