“How can we trust these books?”: The Use and Authority of Manuscripts in the Council of Ferrara–Florence (1438–39)

Abstract

The dissertation deals with the meeting of Eastern and Western Churches at the Council of Ferrara–Florence (1438–39). The focus is on the use and authority of manuscripts: how the material books were part of theological argumentation. The Council was supposed to end the prolonged East–West schism. Four main issues separating the Churches were discussed: Filioque, eucharistic bread, purgatory, and papal primacy. Of these, controversy about the legitimacy of the addition of Filioque to the creed and its orthodoxy took the most space. Arguments were based mostly on authoritative texts originating from the time of the undivided Church. This study shows that not only the commonly accepted texts mattered, but also the material objects, the manuscripts, had to be authoritative. To prove their authority, the Council’s participants adopted various methods.

The materiality of the manuscripts took an important role in the Council. Even before the Council’s opening, manuscripts were searched, collected and studied. It became evident in the Council’s sessions that quoting the authoritative texts by heart was not enough. Manuscripts were needed as physical objects. The texts and their possibly different readings had to be read and analysed. Manuscripts were even loaned and borrowed so that they could be compared with one another. Signs of the manuscript’s history were looked for. The manuscript’s age and writing support were important factors in determining its authenticity and, thus, its authority. What caused debates the most was the corruption found in the leaves of manuscripts. Questions of origin and provenance were also focal, as they could reveal possible mutilation of the text. All these discussions are analysed in this study using the original sources stemming from the Council, the Greek and Latin Acts, Syropoulos’s Memoirs, and correspondence, to name the most important ones.

This study offers a thorough perspective into manuscripts’ role in the Council’s preparations, discussions, and outcomes. The new humanistic methods that were used alongside other argumentative methods, such as scholasticism, not only affected the outcome of the Council but also shaped the individuals and communities that had come to the Council. As the study suggests, this humanistic theology found its arena in the Council, where it could spread.

--- Väitöskirja käsittelee idän ja lännen kirkkojen kohtaamista Ferrara–Firenzen konsiilissa (1438–39). Näkökulma on käsikirjoitusten käytössä ja auktoriteetissa: miten materiaaliset kirjat olivat osa teologista argumentaatiota. Konsiilin oli tarkoitus päättää pitkittynyt idän ja lännen kirkkojen skisma. Erityisesti neljä keskeisintä kirkkoja erottanutta asiaa nousi keskusteluissa: Filioque, ehtoollisleipä, kiirastuli ja paavin primaatti. Näistä Filioque – sen legitimiteetti osana uskontunnusta sekä ortodoksisuus – aiheutti eniten keskustelua. Argumentit pohjautuivat ensisijaisesti jakautumattoman kirkon aikaisiin auktoritatiivisiin teksteihin. Tämä tutkimus osoittaa, että yhteisesti hyväksyttyjen tekstien lisäksi myös materiaalisten käsikirjoitusten tuli olla auktoritatiivisia. Niiden auktoriteetin osoittamiseksi konsiilin osallistujat hyödynsivät erilaisia metodeja.

Käsikirjoitusten materiaalisuudella oli merkittävä rooli konsiilissa. Käsikirjoituksia etsittiin, kerättiin ja tutkittiin jo ennen konsiilin avaamista. Konsiilin sessioissa kävi selväksi, että auktoritatiivisten tekstien siteeraaminen ulkomuistista ei ollut riittävää. Käsikirjoituksia tarvittiin fyysisinä esineinä. Tekstejä ja niiden eri lukutapoja piti pystyä lukemaan ja analysoimaan. Käsikirjoituksista etsittiin merkkejä niiden historiasta. Käsikirjoituksen ikä ja materiaali olivat keskeisiä tekijöitä autenttisuuden ja auktoriteetin määrittelyssä. Eniten kiistaa aiheutti kuitenkin käsikirjoitusten lehdille jälkensä jättänyt korruptoituminen. Käsikirjoitusten alkuperä ja provenienssi saattoivatkin paljastaa tekstin turmelua. Näitä keskusteluja analysoidaan tässä tutkimuksessa lukemalla konsiilin alkuperäislähteitä, joista tärkeimpinä ovat kreikan- ja latinankieliset aktat, Syropouloksen muistelmat sekä kirjeenvaihto.

Tämä tutkimus tarjoaa kattavan näkökulman käsikirjoitusten rooliin konsiilin valmisteluissa, keskusteluissa ja lopputuloksissa. Uusia humanistisia metodeja käytettiin rinnakkain muiden argumentaation tapojen, kuten skolastisen dialektiikan, kanssa. Ne vaikuttivat konsiilin lopputulosten lisäksi myös konsiiliin osallistuneisiin yksilöihin ja yhteisöihin. Tämä humanistinen teologia, kuten tutkimus ehdottaa, löysi areenan konsiilista, josta se pääsi leviämään.