Työntekijä on firman käyntikortti : Ulkonäön pääomallisuus ja ulkonäkönormit työelämässä
Leikas, Iris (2023-11-14)
Työntekijä on firman käyntikortti : Ulkonäön pääomallisuus ja ulkonäkönormit työelämässä
(14.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231121148165
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231121148165
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä ulkonäöllä on työelämässä ja millaisia ulkonäköön liittyviä normeja eri aloilla on. Ulkonäön pääomallisuuteen liittyy ajatus siitä, ettei ulkonäöllisiä resursseja ole kaikilla yhtä paljon ja toisaalta yhteiskunnan sosiaaliset normit säätelevät sitä, millaisissa tilanteissa ulkonäköä saa hyödyntää tai millainen ulkonäkö on pääomaa. Ulkonäön merkitys on kasvanut viime vuosikymmeninä länsimaisessa yhteiskunnassa, ja vaikka vain pieni osa ihmisistä työskentelee niin sanotuissa ulkonäköammateissa, kuten mallina tai näyttelijänä, ulkonäöllä on jopa yllättäviä vaikutuksia ja merkityksiä lähes kaikissa ammateissa. Työelämän palvelualaistumiseen liittyy vaatimus siitä, että työntekijä näyttää, kuulostaa ja jopa liikkuu oikealla tavalla. Palvelualaistumisen myötä ulkonäköön kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet myös akateemisilla aloilla.
Tutkimus kohdistuu Outi Sarpilan ja tutkimusryhmän vuosien 2017-2018 välisenä talvena keräämään haastatteluaineistoon, jossa on mukana sellaisia ammattiryhmiä, joiden työssä ulkonäöllä ei ole suoraa vaikutusta työn tekemisen kannalta. Haastatteluissa oli mukana sairaanhoitajia, juristeja, auto- ja kodinkonemyyjiä, nuorisotyöntekijöitä, ravintola- ja baarityöntekijöitä, sekä yliopiston opetushenkilökuntaa. Tässä tutkielmassa käsittelen ja analysoin näiden eri ammattiedustajien haastatteluista nousseita ulkonäköön liittyviä normeja ja merkityksiä, sekä niiden suhdetta jo aiemmin esittelemääni teoreettiseen viitekehykseen.
Ulkonäöllä oli kaikissa ammattiryhmissä kolme yhdistävää merkitystä; ammatillinen uskottavuus, työrooli ja ulkonäön hyödyntäminen. Jokaisessa ammatissa oli eri käsityksiä siitä, millainen ulkoinen olemus on uskottavaa, millaiset työvaatteet ovat sopivat, tai millainen ulkonäkö on hyödyksi juuri heidän työssään ja toisaalta missä tilanteissa ulkonäköä saisi hyödyntää. Esimerkiksi nuorisotyöntekijät pyrkivät omalla ulkonäöllään herättämään nuorissa luottamusta ja samaistuttavuutta. Vaikka ulkonäöllä ei lähtökohtaisesti olisi, tai saisi olla vaikutusta työn tekemisen kannalta, tutkimus osoittaa, että monessa ammatissa on virallisia kirjoittamattomia sääntöjä ulkonäköön liittyen, ja niiden noudattamatta jättäminen ei välttämättä ole työntekijän eduksi.
Tutkimus kohdistuu Outi Sarpilan ja tutkimusryhmän vuosien 2017-2018 välisenä talvena keräämään haastatteluaineistoon, jossa on mukana sellaisia ammattiryhmiä, joiden työssä ulkonäöllä ei ole suoraa vaikutusta työn tekemisen kannalta. Haastatteluissa oli mukana sairaanhoitajia, juristeja, auto- ja kodinkonemyyjiä, nuorisotyöntekijöitä, ravintola- ja baarityöntekijöitä, sekä yliopiston opetushenkilökuntaa. Tässä tutkielmassa käsittelen ja analysoin näiden eri ammattiedustajien haastatteluista nousseita ulkonäköön liittyviä normeja ja merkityksiä, sekä niiden suhdetta jo aiemmin esittelemääni teoreettiseen viitekehykseen.
Ulkonäöllä oli kaikissa ammattiryhmissä kolme yhdistävää merkitystä; ammatillinen uskottavuus, työrooli ja ulkonäön hyödyntäminen. Jokaisessa ammatissa oli eri käsityksiä siitä, millainen ulkoinen olemus on uskottavaa, millaiset työvaatteet ovat sopivat, tai millainen ulkonäkö on hyödyksi juuri heidän työssään ja toisaalta missä tilanteissa ulkonäköä saisi hyödyntää. Esimerkiksi nuorisotyöntekijät pyrkivät omalla ulkonäöllään herättämään nuorissa luottamusta ja samaistuttavuutta. Vaikka ulkonäöllä ei lähtökohtaisesti olisi, tai saisi olla vaikutusta työn tekemisen kannalta, tutkimus osoittaa, että monessa ammatissa on virallisia kirjoittamattomia sääntöjä ulkonäköön liittyen, ja niiden noudattamatta jättäminen ei välttämättä ole työntekijän eduksi.