"Me löysimme uudelleen neliön sekä mustan ja valkoisen" : Arkkitehtuurin estetiikan diskurssit ja Turun rakennetun ympäristön esteettiset ulottuvuudet julkisessa keskustelussa 1950–1965
Rusi, Anna (2023-10-24)
"Me löysimme uudelleen neliön sekä mustan ja valkoisen" : Arkkitehtuurin estetiikan diskurssit ja Turun rakennetun ympäristön esteettiset ulottuvuudet julkisessa keskustelussa 1950–1965
(24.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231121148178
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231121148178
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön estetiikalle annettuja merkityksiä sekä estetiikkaa koskevia repertuaareja Turun kaupunkikontekstiin peilaten vuosivälillä 1950–1965. Tutkielman lähdemateriaaleina on käytetty sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa sekä aikalaiskirjallisuutta. Aineiston tulkinnassa on hyödynnetty diskurssianalyysiä, lähiluentaa ja laadullista analyysiä. Tutkielma jakautuu aineistoista löydettyjen ja tematisoitujen repertuaarien sekä niistä muodostuvien laajojen diskurssien perusteella. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten estetiikasta kirjoitettiin ja millaisia rooleja ja ilmentymiä se sai Turun kaupunkiarkkitehtuurissa, sekä luoda kokonaisvaltaisesti uudenlaista ymmärrystä modernin arkkitehtuurin esteettisiä ulottuvuuksia kohtaan.
Rakennetun ympäristön ja arkkitehtuurin jälkimodernistinen estetiikka sai aineistossa monipuolisia rooleja. Rakennustaiteen ydin muodostui käsitteille harmonisuudesta ja selkeydestä, jotka resonoisivat myös kansainvälisessä viitekehyksessä. Universaalit ihanteet nähtiin varhaisemmista tyylisuunnista vahvasti irtautuneina ja aikaa kestävinä. Myös Turussa kansainväliselle yleisölle annettiin painoarvoa kaupunkia kehittäessä.
Modernismia määritti vahvasti irtautuminen historiasta ja oman ajan positionti vastakohdaksi menneelle. Turussa uuden ja vanhan kahtiajako näyttäytyi läpileikkaavana kaupunkia koskevissa keskusteluissa. Kaupungin uudistuessa historiallinen arkkitehtuuri sai merkityksensä monumentaalisuuden tai museoarvon kautta, modernia arkkitehtuuria aineistossa kuvailtiin usein sen uutuusarvon avulla. Suojeltavien tai purettavien rakennusten kohtaloista käytiin lehdistön piirissä keskustelua, jossa rakennusten ulkomuoto ja estetiikka nousi usein esille. Esteettisesti miellyttävää Turkua luotiin yhtenäisellä, modernilla ilmeellä.
Myös kaupunkilaisten arkielämä, liikkuminen ja kaupunkimiljöön kehitys estetisoitiin osaksi modernin narratiivia. Arkielämää koskevat repertuaarit nostivat valokeilaan tavalliset kaupunkilaiset ja modernin urbaanin ympäristön tarjoamat mahdollisuudet aikaisempaa helpommalle ja viihtyisämmälle elämälle. Turun nopeatempoinen autoistuminen nousi lehtien sivuilla osaksi uuden ja miellyttävän kaupungin imagoa. Arki ja kaupunki asettuivat osaksi kaunista ja jatkuvaa kehitystä.
Rakennetun ympäristön ja arkkitehtuurin jälkimodernistinen estetiikka sai aineistossa monipuolisia rooleja. Rakennustaiteen ydin muodostui käsitteille harmonisuudesta ja selkeydestä, jotka resonoisivat myös kansainvälisessä viitekehyksessä. Universaalit ihanteet nähtiin varhaisemmista tyylisuunnista vahvasti irtautuneina ja aikaa kestävinä. Myös Turussa kansainväliselle yleisölle annettiin painoarvoa kaupunkia kehittäessä.
Modernismia määritti vahvasti irtautuminen historiasta ja oman ajan positionti vastakohdaksi menneelle. Turussa uuden ja vanhan kahtiajako näyttäytyi läpileikkaavana kaupunkia koskevissa keskusteluissa. Kaupungin uudistuessa historiallinen arkkitehtuuri sai merkityksensä monumentaalisuuden tai museoarvon kautta, modernia arkkitehtuuria aineistossa kuvailtiin usein sen uutuusarvon avulla. Suojeltavien tai purettavien rakennusten kohtaloista käytiin lehdistön piirissä keskustelua, jossa rakennusten ulkomuoto ja estetiikka nousi usein esille. Esteettisesti miellyttävää Turkua luotiin yhtenäisellä, modernilla ilmeellä.
Myös kaupunkilaisten arkielämä, liikkuminen ja kaupunkimiljöön kehitys estetisoitiin osaksi modernin narratiivia. Arkielämää koskevat repertuaarit nostivat valokeilaan tavalliset kaupunkilaiset ja modernin urbaanin ympäristön tarjoamat mahdollisuudet aikaisempaa helpommalle ja viihtyisämmälle elämälle. Turun nopeatempoinen autoistuminen nousi lehtien sivuilla osaksi uuden ja miellyttävän kaupungin imagoa. Arki ja kaupunki asettuivat osaksi kaunista ja jatkuvaa kehitystä.