Sosiaalinen ulossulkeminen nuorten ja nuorten aikuisten liikkumisessa Turun Varissuolla
Smolander, Selma (2023-10-31)
Sosiaalinen ulossulkeminen nuorten ja nuorten aikuisten liikkumisessa Turun Varissuolla
(31.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231124149033
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231124149033
Tiivistelmä
Tarkastelen maantieteen pro gradu tutkielmassani, miltä sosiaalisen ulossulkemisen eri muodot voivat näyttää kaupunkitilassa ja miten ne vaikuttavat liikkumisen ja harrastamisen mahdollisuuksiin Turun Varissuolla. Varissuo on monikulttuurisuudestaan tunnettu lähiö itä- Turussa. Tutkimuskohteenani ovat 13–29-vuotiaat varissuolaiset nuoret ja nuoret aikuiset. Ikärajaus perustuu nuorisolakiin (Nuorisolaki 1285/2016), jota noudattaen esimerkiksi kaupunki järjestää nuorille liikuntapalveluita.
Sosiaalisen ulossulkemisen teoreettisena lähtökohtana hyödynnän sosiaalipsykologi Kipling D. Williamsin (mm. 2007) tunnetuksi tekemää erottelua, jonka mukaan sosiaalinen ulossulkeminen voidaan jakaa kolmeen alaluokkaan, jotka ovat: ostrakismi, torjuminen ja sosiaalisen tilanteen ulkopuolelle jääminen (Williams 2007: 427; Syrjämäki ym. 2017). Kiinnitän tarkastelussani erityisesti huomiota näkymättömään ja passiiviseen ulossulkemiseen, eli ostrakismiin.
Toistaiseksi maantieteen kentällä ei juuri olla tehty ostrakismitutkimusta. Maantieteessä ostrakismia on luonnollista tarkastella suhteessa arkielämän tiloihin, jolloin ulkoisten tekijöiden kuten yksilön sosiaalisen taustan, vallitsevien normien ja tilan ominaisuuksien merkitys korostuu. Tilat ja paikat luovat arkielämän ulossulkemiselle kontekstin, joka määrittelee sen, miten ulossulkevat tilanteet rakentuvat. Hyödynnän tutkielmassani tilan teoreettisessa tarkastelussa erityisesti Henri Lefebvren työtä.
Keräämäni aineiston ja toteuttamani analyysin perusteella tutkielmassani nousi esille kolme temaattista kokonaisuutta, joiden avulla pystyin vastaamaan tutkimuskysymyksiini siitä, miltä ulossulkemisen eri muodot voivat näyttää, ketkä ovat riskissä joutua ulossuljetuiksi ja miten yhteenkuuluvuutta ja mukaanpääsyä voitaisiin edistää nuorten ja nuorten aikuisten liikkumisessa ja vapaa-ajanvietossa Varissuolla.
Tutkielmani perusteella käy ilmi, että Varissuolla on paljon monipuolisia liikkumisen mahdollisuuksia, joita Turun kaupunki ja alueelliset järjestöt tarjoavat. Liikuntapaikkojen suhteen etenkin ulkotiloissa on melko runsaasti kaikille avoimia ja maksuttomia liikkumisen mahdollisuuksia. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua liikunnallisiin harrastuksiin tai käyttää olemassa olevia liikuntapaikkoja, vaan osa tulee näistä ulossuljetuiksi. Liikkumisen mahdollisuuksista ulossulkemiselle näyttää olevan tiettyjä riskitekijöitä kuten sukupuoli, kulttuurierot ja kielitaidon puutteet sekä taloudelliset- ja sosiaaliset haasteet. Lisäksi nuoret aikuiset kuvautuvat aineiston perusteella kohderyhmänä, jonka olemassaolo usein sivuutetaan kokonaan, jolloin he joutuvat passiivisen ulossulkemisen eli ostrakismin kohteeksi. In my geography master's thesis, I examine how various forms of social exclusion can manifest in urban space and impact the opportunities for mobility and leisure activities in Varissuo, Turku. Varissuo is a multicultural neighborhood located in eastern Turku. The focus of my research is on young people aged 13 to 29 who reside in Varissuo. The age range is based on the Youth Act (Youth Act 1285/2016), which governs the provision of services for young people, including sports and recreational services, provided by the city.
As a theoretical framework for social exclusion, I draw upon the categorization introduced by social psychologist Kipling D. Williams (2007), which distinguishes three subtypes of social exclusion: ostracism, rejection, and social exclusion (Williams 2007: 427). In my analysis, I particularly focus on invisible and passive exclusion, namely ostracism.
So far, there has been very little research on ostracism within the field of geography. In geography, it is natural to examine ostracism concerning everyday spaces, where the significance of external factors like an individual's social background, prevailing norms, and the characteristics of space becomes more evident. Spaces and places provide the context for everyday exclusion, shaping how exclusionary situations develop. In my thesis, I particularly rely on the theoretical framework of Henri Lefebvre when exploring the role of space.
Based on the data and analysis in my thesis, three thematic areas emerged, which allowed me to address my research questions regarding what different forms of exclusion can look like, who is at risk of being excluded, and how a sense of belonging and inclusion can be promoted in the mobility and leisure activities of young people and young adults in Varissuo.
My thesis reveals that Varissuo offers a wide range of diverse mobility opportunities, provided by the City of Turku and regional organizations. Especially in outdoor spaces, there are quite a few freely accessible options for physical activity. However, not everyone has equal opportunities to participate in hobbies or use existing sports facilities; some groups and individuals are excluded. There appear to be certain risk factors for exclusion in terms of using space and participate in hobbies, including gender, cultural differences, language proficiency, as well as economic and social challenges. Additionally, young adults emerge as a group that is often overlooked, leading to their experience of passive exclusion or ostracism.
Sosiaalisen ulossulkemisen teoreettisena lähtökohtana hyödynnän sosiaalipsykologi Kipling D. Williamsin (mm. 2007) tunnetuksi tekemää erottelua, jonka mukaan sosiaalinen ulossulkeminen voidaan jakaa kolmeen alaluokkaan, jotka ovat: ostrakismi, torjuminen ja sosiaalisen tilanteen ulkopuolelle jääminen (Williams 2007: 427; Syrjämäki ym. 2017). Kiinnitän tarkastelussani erityisesti huomiota näkymättömään ja passiiviseen ulossulkemiseen, eli ostrakismiin.
Toistaiseksi maantieteen kentällä ei juuri olla tehty ostrakismitutkimusta. Maantieteessä ostrakismia on luonnollista tarkastella suhteessa arkielämän tiloihin, jolloin ulkoisten tekijöiden kuten yksilön sosiaalisen taustan, vallitsevien normien ja tilan ominaisuuksien merkitys korostuu. Tilat ja paikat luovat arkielämän ulossulkemiselle kontekstin, joka määrittelee sen, miten ulossulkevat tilanteet rakentuvat. Hyödynnän tutkielmassani tilan teoreettisessa tarkastelussa erityisesti Henri Lefebvren työtä.
Keräämäni aineiston ja toteuttamani analyysin perusteella tutkielmassani nousi esille kolme temaattista kokonaisuutta, joiden avulla pystyin vastaamaan tutkimuskysymyksiini siitä, miltä ulossulkemisen eri muodot voivat näyttää, ketkä ovat riskissä joutua ulossuljetuiksi ja miten yhteenkuuluvuutta ja mukaanpääsyä voitaisiin edistää nuorten ja nuorten aikuisten liikkumisessa ja vapaa-ajanvietossa Varissuolla.
Tutkielmani perusteella käy ilmi, että Varissuolla on paljon monipuolisia liikkumisen mahdollisuuksia, joita Turun kaupunki ja alueelliset järjestöt tarjoavat. Liikuntapaikkojen suhteen etenkin ulkotiloissa on melko runsaasti kaikille avoimia ja maksuttomia liikkumisen mahdollisuuksia. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua liikunnallisiin harrastuksiin tai käyttää olemassa olevia liikuntapaikkoja, vaan osa tulee näistä ulossuljetuiksi. Liikkumisen mahdollisuuksista ulossulkemiselle näyttää olevan tiettyjä riskitekijöitä kuten sukupuoli, kulttuurierot ja kielitaidon puutteet sekä taloudelliset- ja sosiaaliset haasteet. Lisäksi nuoret aikuiset kuvautuvat aineiston perusteella kohderyhmänä, jonka olemassaolo usein sivuutetaan kokonaan, jolloin he joutuvat passiivisen ulossulkemisen eli ostrakismin kohteeksi.
As a theoretical framework for social exclusion, I draw upon the categorization introduced by social psychologist Kipling D. Williams (2007), which distinguishes three subtypes of social exclusion: ostracism, rejection, and social exclusion (Williams 2007: 427). In my analysis, I particularly focus on invisible and passive exclusion, namely ostracism.
So far, there has been very little research on ostracism within the field of geography. In geography, it is natural to examine ostracism concerning everyday spaces, where the significance of external factors like an individual's social background, prevailing norms, and the characteristics of space becomes more evident. Spaces and places provide the context for everyday exclusion, shaping how exclusionary situations develop. In my thesis, I particularly rely on the theoretical framework of Henri Lefebvre when exploring the role of space.
Based on the data and analysis in my thesis, three thematic areas emerged, which allowed me to address my research questions regarding what different forms of exclusion can look like, who is at risk of being excluded, and how a sense of belonging and inclusion can be promoted in the mobility and leisure activities of young people and young adults in Varissuo.
My thesis reveals that Varissuo offers a wide range of diverse mobility opportunities, provided by the City of Turku and regional organizations. Especially in outdoor spaces, there are quite a few freely accessible options for physical activity. However, not everyone has equal opportunities to participate in hobbies or use existing sports facilities; some groups and individuals are excluded. There appear to be certain risk factors for exclusion in terms of using space and participate in hobbies, including gender, cultural differences, language proficiency, as well as economic and social challenges. Additionally, young adults emerge as a group that is often overlooked, leading to their experience of passive exclusion or ostracism.